Hyppää sisältöön   RSS |  Sivukartta |  På svenska |  In English  
 

       Tarkennettu haku
 
 
Ympäristöministeriö | Suomen ympäristökeskus | Alueellista ympäristötietoa | www.ara.fi
« Edellinen taso
16.4.2013 (Päivitetty)
Suomen ympäristökeskus
Ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön
VERSIOT
Ruotsinkielinen versio
Tulostusversio
Jaa
www.ymparisto.fi > Luonnonsuojelu > Lajien suojelu > Vieraslajit > Jättiputket > Jättiputkien tunnistaminen
  
Uudistamme verkkopalvelua kevään 2013 aikana.
Lue lisää uudistuksesta

Vastaa uudistusta koskevaan asiakaskyselyyn

Jättiputkien tunnistaminen

Lajit

Suomessa esiintyy ainakin kaksi jättiputkilajia, kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum Sommier & Levier) ja persianjättiputki (Heracleum persicum Desf. ex Fish.).

Suomen jättiputkilajien erottaminen toisistaan tai lähialueilla mm. Karjalassa sekä Baltian maissa esiintyvästä Heracleum sosnowskyistä on useimmiten vaikeaa. On todennäköistä, että lajit myös risteytyvät keskenään.

 

Kaukasianjättiputki.

 

Persianjättiputki.

Sivun alkuun

 

Kaukasianjättiputken kukinto.

Kukinnot

Jättiputkien kukinnot ovat vaaleita, sateenvarjomaisesti kaartuneita ja 15–25 senttimetriä leveitä, siis usein suurempia kuin ruokalautanen.

Taimet ja lehdet

Jättiputket kasvavat nopeasti ja ne muodostavat laajoja kasvustoja. Kasvin suuret, leveät lehdet peittävät nopeasti ympäröivän maan ja tukehduttavat muun kasvillisuuden. Kasvin lehtilapa on 1 tai 2 kertaa parilehdykkäinen tai 3-lehdykkäinen, lehdykät ovat isoja ja liuskaisia.

 

 

Jättiputkien lehtiä.

Miten erottaa jättiputket muista sarjakukkaisista

Suomessa esiintyy useita ukonputkilajeja (Heracleum). Käytännön syistä olemme käyttäneet sivuillamme nimitystä "jättiputket" suurikasvuisista, ihovaurioita aiheuttavista jättiputkilajeista kaukasianjättiputkesta (Heracleum mantegazzianum) sekä persianjättiputkesta (Heracleum persicum).

Karjalassa ja Baltian maissa esiintyy lisäksi kolmas aggressiivinen jättiputkilaji Heracleum sosnowskyi. Sen saapuminen Suomeen tulisi estää.

Älä vainoa suomalaisia putkikasveja!

Luonnostamme löytyy myös aivan kotimaisia suuria ukonputkia:

etelänukonputki (Heracleum spondylium)
idänukonputki (Heracleum sibiricum)
karhunputki (Angelica sylvestris)
väinönputki  (Angelica archangelic)

Näitä kotimaisia lajeja ei pidä sekoittaa jättiputkiin, eikä niitä tarvitse tai ole syytä hävittää. Väinönputki on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Ellet varmasti pysty erottamaan näitä lajeja, on syytä kysyä tunnistusapua.

 

Jättiputkien koko ja rakenne eroaa selvästi muista sarjakukkaisista lajeista.    

 
 
   

Karhunputki, joka on noin kaksimetrinen, Kannonkoski 2004.

 

Jättiputki, joka on noin 2,5 metriä korkea, Kannonkoski 2004.

 

 

Jättiputken lehdet, kukinnot ja varsi ovat huomattavasti suurempia kuin muiden sarjakukkaisten lajien. Jättiputken lehdet ovat  suuret ja raparperimaiset ja ne peittävät usein maan. Ukonputken lehdet ovat pienemmät eivätkä ne peitä aluskasvillisuutta kuten jättiputken lehdet.Jättiputken kukinnot ovat suuret leveät ja lautasmaiset. Karhuputken kukinnot ovat pienemmät ja usein pallomaiset.

 

Kotimaisen karhunputken kukinto.

 

Jättiputken kukinto.

Karhunputki on monivuotinen kasvi. Karhunputken saattaa sekoittaa jättiputkeen koska sekin kasvaa jopa kaksimetriseksi. Se on yleensä pienikokoisempi. Lisäksi karhunputken lehdet ovat paljon pienempiä kuin jättiputken. Ne ovat iso- ja väljätulppaisia, lehtilapa on kolmiomainen, 2 tai 3 kertaa parilehdykkäinen ja lehdykät ovat isoja ja leveitä.

 

Kotimaisen karhunputken lehti.

 

Jättiputken lehti.

Näytteiden keruuohjeet

Jättiputkinäytteen keruu ja siihen liittyvät tiedot (word-tiedosto, 17 kt)

Lisätietoja

Ylitarkastaja Harry Helmisaari, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 7401 612, Ota yhteyttä

Sivun alkuun

 
Muualla verkossa
© Copyright Valtion ympäristöhallinto  | Palvelukuvaus  | Jätä palautetta | Yhteystiedot