Yritykset mukaan tositoimiin Itämeren hyväksi

Yritykset saatiin mukaan Itämeren suojelutyöhön Baltic Sea Action Summit -kokouksessa helmikuussa. Esimerkiksi maatalouden päästöjen sitomiseen kokeillaan uusia keinoja, kuten kipsiä ja biohiiltä.

Finlandia-talolla oli helmikuussa suuren hyväntekeväisyysjuhlan tuntua, kun presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen ja Baltic Sea Action Group -säätiön (BSAG) hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin toivottivat väkeä tervetulleeksi Itämeri-kokoukseen.

Baltic Sea Action Summit -kokoukseen pääsivät mukaan vain ne, jotka tekivät etukäteen lupauksen konkreettisista toimista Itämeren suojelemiseksi. Lupauksia saatiin 140 taholta. Mukana oli yrityksiä, kolmatta sektoria, hallintoa ja yksityishenkilöitä. Paikan päällä oli myös korkean tason edustus kaikista Itämeren maista ja EU:sta.

– Ainutlaatuista kokouksessa oli se, että yritykset löysivät kanavan toimia Itämeren hyväksi, kertoo ympäristöneuvos Saara Bäck ympäristöministeriöstä.

– Tämä mahdollistaa sen, että yhteistyö valtioiden ja yritysten väillä Itämeren tilan parantamiseksi tiivistyy, arvioi Bäck.

Putin lupasi Kaliningradiin puhdistamon

Odotetuin vieras oli Venäjän pääministeri Vladimir Putin. Hän lupasi Kaliningradin jätevedenpuhdistamon vihdoin toteutuvan. Hanke on ollut vireillä viitisentoista vuotta.

– Kaliningradin 420 000 asukkaan kaupunki on Itämeren rantakaupungeista viimeinen, jonka jätevedet menevät vielä täysin käsittelemättöminä mereen, kertoo erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Hän on perehtynyt erityisesti Itämeren kuormitukseen.

Erittäin merkittävänä Seppo Knuuttila pitää sitä, että valtiot lupasivat pitää kiinni HELCOMin Itämeren toimintaohjelman, Baltic Sea Action Planin, ravinnepäästöjen vähentämistavoitteista. Ohjelmalla tähdätään Itämeren hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2021 mennessä. Rehevöitymisen hillitsemiseksi Itämeren fosforikuormitusta on tuohon mennessä vähennettävä 42 prosentilla ja typpikuormitusta 18 prosentilla vuosien 1997–2003 keskiarvoista.

– Toimintaohjelmassa on valtiokohtaiset tavoitteet, joissa otetaan huomioon myös valtioiden jo tekemät toimet. Suomelta tavoitteiden saavuttaminen fosforin osalta edellyttää maatalouden fosforikuormituksen vähentämistä. Typen osalta tavoite saavutetaan pääosin yhdyskuntien jätevesien puhdistusta tehostamalla.

Suomi satsaa Saaristomereen

Suomi on sitoutunut vähentämään Saaristomeren ravinnekuormitusta enemmän kuin HELCOMin toimintaohjelma vaatii.

Saaristomeren valuma-alue on HELCOMin Hots Spot -listalla, eli sieltä kuormitus mereen on erityisen suurta.

– Saaristomeren valuma-alueelta huuhtoutuu Itämereen enemmän fosforia neliömetriä kohden kuin miltään muulta Itämeren valuma-alueelta, kuvaa Seppo Knuuttila.

Suomi lupasi Itämeri-kokouksessa pyrkiä Saaristomeren valuma-alueella mahdollisimman suljettuun maatalouden ravinteiden kiertoon.

HELCOMin toimintasuunnitelman fosforivähennystavoitteesta 40 prosenttia voidaan saavuttaa jätevesien puhdistusta tehostamalla. Peräti 60 prosenttia jää kuitenkin maatalouden kontolle.

Knuuttila olisi mielellään toivonut muidenkin maiden tuovan kokoukseen konkreettisempia lupauksia maatalouden kuormituksen vähentämisestä.

Niitä ei kuitenkaan tullut.

– Jos kaikki valtiot sitoutuisivat vähentämään maataloutensa päästöjä Itämereen noin kolmanneksella vuosien 1997–2003 tasosta, ja lisäksi jätevesien puhdistusta tehostettaisiin, niin Itämeren hyvä tila saavutettaisiin kyllä vuoteen 2021 mennessä. Maatalouden päästöjen vähentämisessä on kuitenkin tähän mennessä jossain määrin onnistunut vain Tanska, kertoo Knuuttila.

Kipsi sitomaan peltomaan ravinteita

Maatalouden kuormituksen vähentäminen on tunnetusti vaikeaa. Ongelmaa aiheuttaa esimerkiksi karjanlanta.

– Karjanlannan fosfori pitäisi tehokkaammin hyödyntää lannoitteena pelloilla. Nyt sitä levitetään monin paikoin liikaakin pelloille siellä, missä sitä syntyy. Jos lannasta saataisiin erotettua fosfori, sitä kannattaisi viedä lannoitteeksi kauemmaksikin. Siitä riittäisi fosforia kaikille Suomen pelloille 8 kiloa hehtaarille. Tällöin mineraalilannoitteiden käyttöä voitaisiin merkittävästi vähentää nykyisestä, arvioi Knuuttila.

Yrityksetkin ovat mukana kehittämässä uusia ratkaisuja maatalouden ravinteiden kuriin saamiseksi. Mineraalilannoitteita valmistava Yara Suomi Oy antoi Itämeri-kokouksessa lupauksen kehittää menetelmää, jossa kipsiä levitetään pellolle ravinteita sitomaan.

– Vastuullisena yrityksenä tavoitteenamme on, että lannoitteemme päätyvät kasvien käyttöön, eivätkä vesistöön, kertoo projektinjohtaja Liisa Pietola Yarasta.

Menetelmän kehittämisessä on mukana tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta ja Työtehoseuran TTS tutkimuksesta.

Yaran Siilinjärven tehtaalla syntyy sivutuotteena kipsipohjaista ainetta, joka voidaan käsitellä menetelmään soveltuvaksi.

Kipsi muuttaa maan rakennetta niin, että eroosio vähenee. Tällöin kiintoainekseen sitoutuneen fosforin kuorma vesistöön vähenee. Kipsi estää myös liuenneen fosforin joutumista vesistöön: se sitoo liuennutta fosforia hiukkasten pintaan, ja näin fosfori päätyy kasvien käyttöön.

– Menetelmän hyviä puolia esimerkiksi suojakaistoihin nähden on se, että viljelijä voi jatkaa peltoviljelyä entiseen malliin, kertoo Liisa Pietola.

Kipsiä pitää lisätä peltoon joka kolmas vuosi arviolta noin 4000 kiloa hehtaarille.

Nurmijärvellä on parhaillaan menossa peltokoe yhteistyössä SYKEn kanssa. Se on 130 hehtaarin valuma-alue, jossa tutkimukset aloitettiin syksyllä 2008.

– Eroosion on todettu vähentyneen jopa 70 prosentilla, kertoo Pietola.

Hän korostaa, että kipsillä arvellaan voitavan vähentää maatalouden fosforikuormaa merkittävästi, jopa 10–15 prosenttia, eli saman verran kuin viljelymenetelmien muutoksilla, kuten suorakylvöllä ja kevennetyllä muokkauksella. Esimerkiksi kosteikoilla arvioidaan saatavan 5 prosentin vähennys, samoin kuin suojavyöhykkeillä.

– Tavoitteena on, että viljelijä voisi saada kipsin käyttöön maatalouden ympäristötukea uuden tukikauden alkaessa vuonna 2014.

Myös biohiili voi sitoa pellon ravinteita

UPM-Kymmene lupautui puolestaan Itämeri-kokouksessa edistämään biohiilen käyttöä peltojen ravinteiden sitomiseen. Biohiiltä syntyy sivutuotteena prosesseissa, joissa biomassasta tuotetaan esimerkiksi biopolttoaineita niin kutsutulla pyrolyysimenetelmällä.

Lupaus tehtiin yhdessä Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.

– Pyrolyysissä biomassa ei pala tuhkaksi asti kuin osittain. Jäljelle jää biohiiltä, joka on grillihiilen kaltaista materiaalia, kuvaa professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta.

Biohiili lisätään peltomaahan jauhemaisena tai jyväsinä muokkauskerrokseen, eli noin 20 sentin pintakerrokseen.

Biohiilen rakenteelle on ominaista, että siinä on paljon huokoista pintaa. Tämä pinta pystyy imemään ja pidättämään liukoisia ravinteita niin, etteivät ne päädy vesistöön, vaan takaisin kasvien käyttöön.

– Kiinnostus biohiiltä kohtaan on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti, ja esimerkiksi Australiassa siitä on saatu hyviä tuloksia. Pohjoisissa oloissa menetelmää ei ole vielä testattu, kertoo Helenius.

Tarkoitus on aloittaa tieteellinen perusselvitys siitä, miten menetelmä toimii, paljonko hiiltä tarvitaan, ja miten hiili vaikuttaa sadon määrään. Hiilen rakennetta tutkitaan laboratoriossa. Itse menetelmää tutkitaan kasvatusastioissa kasvihuoneessa ja viljelykokeilla pellolla.

– Maailmalta on tuloksia, että lannoitustasoa on voitu vähentää ja silti saatu sama sato, tai samalla lannoitustasolla on saatu suurempi sato.

Biohiilessä on jopa noin 85 prosenttia elotonta ainesta ja loput tuhkan ainesosia. Eloton aines ei hajoa maaperässä, eli periaatteessa se voi kestää filtterinä satoja vuosia.

– Tärkeää on tutkia, paljonko hiiltä kannattaa peltoon laittaa niin, että sekä filtteriominaisuus että sadon tuotto toimisivat hyvin. Alkuun lähdemme kokeilemaan varsin suurilla määrillä, esimerkiksi 10 tonnilla hiiltä hehtaarille.

Hiilen tiedetään pidättävän sekä liukoista fosforia että nitraattityppeä.

Sivun alkuun