Hyppää sisältöön   RSS |  Sivukartta |  På svenska |  In English  
 

       Tarkennettu haku
 
 
Ympäristöministeriö | Suomen ympäristökeskus | Alueellista ympäristötietoa | www.ara.fi
« Edellinen taso
17.2.2010 (Päivitetty)
Suomen ympäristökeskus
Ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön
VERSIOT
Ruotsinkielinen versio
Tulostusversio
Jaa
www.ymparisto.fi > Ympäristön tila > Happamoituminen > Kriittinen kuormitus
  
Uudistamme verkkopalvelua kevään 2013 aikana.
Lue lisää uudistuksesta

Vastaa uudistusta koskevaan asiakaskyselyyn

Kriittinen kuormitus

Kriittisellä kuormituksella tarkoitetaan suurinta laskeumaa, jonka luonto sietää ilman merkittäviä vaurioita. Happaman laskeuman osalta tämä raja ylittyy Euroopassa yleisesti, vaikka rikkipäästöjen rajoittaminen onkin vähentänyt happamoitumisen riskiä 1980-luvun tilanteesta. Laskeuman happamuuteen vaikuttaa rikin ja typen yhdisteiden määrä. Kasvit käyttävät rikki- ja typpiyhdisteitä eri tavoin. Rikkiä kasvit tarvitsevat vain vähän. Typpi taas on kasvien perusravinne, josta on yleisesti puutetta. Niin kauan kuin kasvit hyödyntävät tai maaperä kykenee neutraloimaan taivaalta laskeutuvaa typpeä tai rikkiä, ne eivät happamoita maaperää.

Kriittinen kuormitus on laskennallinen arvo. Se kuvaa pitkän aikavälin tasapainotilaa, mutta ei anna tietoa hetkellisestä tilanteesta. Kriittisen kuormituksen ylittyminen kertoo, että happamoitumisriski on pitkällä aikavälillä olemassa, mutta ei sitä, että vaurioita olisi jo nähtävissä.

Jotta luonto säästyisi happamoitumiselta, on laskeuman määrä saatava lähemmäksi kriittistä kuormitusrajaa tai mieluiten sen alle. Tehtävä on haastava. Tilanteen ja alueen mukaan kriittinen kuormitus voidaan saavuttaa pienentämällä joko rikin tai typen laskeumaa tai molempia samanaikaisesti. Typen laskeuman pienentäminen vähentäisi myös rehevöitymisen riskiä.

Happamoitumisen kriittisen kuormituksen ylitys

 

Happamoitumisen kriittinen kuormitus ylittyy eniten Keski-Euroopassa. Kartan on tuottanut Alankomaissa toimiva Coordination Center for Effect (CCE)/M. Posch käyttäen kansallisia kriittisten kuormitusten arvioita sekä EMEP/MSC-W :n mallinnettua laskeumaa vuodelle 2000. Ekosysteemikohtaisen laskeuman arvioinnissa on otettu huomioon esim. että havumetsä kerää enemmän laskeumaa kuin avoin alue.

 

YK:n kaukokulkeutumissopimus on vuodesta 1979 kahdeksan pöytäkirjan kautta vaikuttanut happamoitumisen vähenemiseen. Vuonna 1999 neuvoteltiin Göteborgissa happamoitumisen, rehevöitymisen ja maanläheisen otsonin vähentämiseen tähtäävistä päästörajoituksista. Päästöjen vaikutuksia luontoon arvioitiin näissä neuvotteluissa kriittisten kuormitusten pohjalta.

 

 

 

 
Muualla palvelussamme
 
Muualla verkossa
YK:n kaukokulkeutumissopimus

 

 

 

© Copyright Valtion ympäristöhallinto  | Palvelukuvaus  | Jätä palautetta | Yhteystiedot