Talven selkä

Mikä taittaa talvelta selän? Huurteesta heräävä elohopea, hangen humahdus vai auringon nouseva kaari? Onko jään alla aivastavalla ahvenella tai maakolossa kyyhöttävällä myyrällä oma mielipide asiasta?

Monet viime talvet ovat olleet niin selkärangattomia, että talven anatomiaa on pitänyt tuumia uusiksi. Nyt on etelässäkin lunta ja pakkasta – tervetuloa taas, selkäviikot!

Tutkitaanpa ensin lämpömittaria. Jos vuoden jokaiselle päivälle lasketaan keskilämpötila, minimi osuu Etelä-Suomessa helmikuun toiselle viikolle. Pohjoiseen päin mentäessä se liukuu tammikuulle, kun meren lämmittävä vaikutus heikkenee.

Vanha kansa sijoitti talven navan Paavalin päivän jälkeiselle keskiviikolle. Koska Paavali syö nimipäiväkakkua 25. tammikuuta, napapäivä oli siis 26.1.–1.2. Hyvin osasi vanha kansa talven selkää taivuttaa, vaikka pakkasta mittasi vain nenänpää.

Myös Heikin päivä 19. tammikuuta on ollut tärkeä talven taittaja. Karhu kääntää silloin kylkeä ja huokaisee: "Talvi puolessa, pikitappi suolessa." Liikunnan puute oli siis aiheuttanut otsolle melkoisen ummetuksen. Heikkinä piti ladossa olla puolet heinistä jäljellä, jotta karja selvisi kevääseen.

Auringon mielestä talvipäivä taittuu jo ennen joulua. Etelä-Suomi saa joulukuun jälkipuoliskolla säteilyenergiaa vain pari kilowattituntia neliömetrille, kuukautta myöhemmin määrä on jo seitsenkertainen. Tästä huolimatta säät vain kylmenevät – ei ole auringosta siis talven selättäjäksi.

Myös suomalaisessa järvessä talven selkä taittuu usein jo ennen vuodenvaihdetta. Kun jääkansi on syntynyt, lämpöhäviöt kutistuvat murto-osaan ja pohjalietteisiin varastoitunut aurinkoenergia alkaa lämmittää vettä. Tammi-helmikuussa vesi lämpenee kuitenkin vain noin 0,2 astetta. Vasta lumen sulaminen jäältä tuo ahvenelle kevään, kun säteilyenergiaa alkaa työntyä haurastuvan jään läpi.

Puoli metriä maan alla asustava myyrä voi kolon seinämittarista todeta, että lämpötila alenee aina maaliskuun lopulle saakka. Etelä-Suomessa lukema on tuolloin noin +0,5 astetta, Lapissa -3 astetta. Talvi siis taittuu myyrän allakassa niin myöhään, että päivä on maanpinnalla jo yötä pitempi.

Myös lumen määrällä mitaten talven selkä taittuu vasta kevätauringon myötä. Lumen vesiarvon maksimin keskimääräinen ajankohta on etelärannikolla noin 15. maaliskuuta, Oulun korkeudella aprillipäivänä, Kilpisjärvellä vasta vapun tienoissa. Tämän vuosituhannen talvet ovat oikkuilleet etelässä niin, että jopa joulukuinen lumilukema on voinut jäädä talven maksimiksi.

Vaikka talvien selkävaivat ovat olleet yleisiä, ilmaisu näyttää suomen kielessä elävän. "Naps sanoo talven selkä", blogisti kirjoittaa, ja flirttikouluttaja neuvoo: "Taita talven selkä flirtaten!"

Turussa voi hankkia asunnon osoitteesta Talvenselkä. Ilmaus on soveltunut myös esimerkiksi maalausten ja partioleirien nimeksi.

Liekö talven selkää muilla kuin suomalais-ugrilaisilla? Virossa se tunnetaan, mutta ruotsin ja venäjän kielissä sitä ei ole, eikä niissä ole sydäntalveakaan. Nämä naapurit pitäisi komentaa kylmän vuodenajan anatomian oppitunnille!