Montrealin pöytäkirja

Otsonikerroksen suojelua on kansainvälisesti koordinoitu kahdella sopimuksella. Wienin sopimus 1985 on aiesopimus, jonka osapuolet tekevät yhteistyössä otsonikerroksen ohenemiseen liittyvää tutkimusta ja vaihtavat tietoja. Vuonna 1987 allekirjoitettiin Montrealin pöytäkirja, joka sisältää sitovia sopimuksia otsonikerrosta heikentävien aineiden käytön ja valmistuksen vähentämiseksi.

Montrealin pöytäkirjaa on muutettu neljä kertaa, Lontoossa 1990, Kööpenhaminassa 1992, Montrealissa 1997 ja Pekingissä 1999. Pöytäkirjaan on nyt kirjattu kaikkien otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistuksen ja käytön lopettamisvuodet sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa. Kun maailman otsonipäivänä 16.9.2009 Itä-Timorkin ratifioi Montrealin pöytäkirjan tuli siitä ensimmäinen kansainvälinen ympäristösopimus, jonka kaikki maailman maat ovat ratifioineet.

Montrealin pöytäkirjan toimivuus perustuu pöytäkirjan vaatimusten säännöllisiin tarkistuksiin vastaamaan uusimpia tieteellisiä havaintoja ja tekniikan kehitystä. Pöytäkirjan puitteissa toimii kolme asiantuntijapaneelia, tieteellinen paneeli, ympäristövaikutusten arviointipaneeli ja teknis-taloudellinen paneeli. Ne tuottavat rajoitustoimien pohjaksi tietoa mm. uusista potentiaalisista otsonikerrosta heikentävistä aineista, otsonikerroksen tilasta ja sitä heikentäviä aineita korvaavista menetelmistä ja niiden saatavuudesta. Lisäksi Montrealin pöytäkirjan alaisuudessa on toimeenpanokomitea, joka raportoi osapuolikokoukselle rikkeistä pöytäkirjan noudattamisessa ja ehdottaa tarvittavia toimenpiteitä.

Toinen tärkeä tekijä pöytäkirjan toimivuudelle on rahoitusjärjestelmä, monenkeskinen otsonikerroksen suojelurahasto, jonka avulla kehitysmaat selviävät niille asetetuista tavoitteista. Rahasto jakaa vuosittain noin 150 miljoonaa dollaria avustuksina.

Vuosi 2010 oli merkkipaalu Montrealin pöytäkirjan historiassa, sillä CFC-yhdisteiden, halonien, hiilitetrakloridin, 1,1,1-trikloorietaanin ja  valmistus ja kulutus tuli kielletyksi maailmanlaajuisesti, lukuunottamatta kriittisiä ja välttämättömiä käyttötarkoituksia. 

HCFC-yhdisteille ja metyylibromidille on sovittu valmistuksen ja kulutuksen lopettamisaikataulu. Kehitysmailla on yleisesti 10 vuoden siirtymäaika teollisuusmaiden aikatauluista. Valmistuksen ja kulutuksen rajoituksista on tiettyjä poikkeuksia, kuten ihmisten terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi tehdyt välttämättömän ja kriittisen käytön poikkeukset, sekä kehitysmaiden kotimaisten tarpeiden tyydyttämiseksi tuotetut aineet.

Lisätietoja

Ylitarkastaja Nufar Finel, Suomen ympäristökeskus (SYKE), etunimi.sukunimi@ymparisto.fi