Saimaan juoksutussääntö

Suomen ja Venäjän välille on vuonna 1991 astunut voimaan valtiosopimus Saimaan juoksutuksista. Juoksutussäännön mukaan Saimaan vedenkorkeutta ja Vuoksen juoksutusta pidetään mahdollisuuksien mukaan normaaleina. Päätarkoituksena on alentaa Saimaan tulvahuippuja ja toisaalta nostaa poikkeuksellisen matalia vedenkorkeuksia. Saimaan tulvan nousemista yli korkeustason NN + 76,60 m tulee pyrkiä estämään tai tehokkaasti pienentämään. Samoin tavoitealarajan NN + 75,00 m (purjehduskaudella NN + 75,10 m) alittamista tulee pyrkiä mahdollisuuksien mukaan estämään.

Juoksutussäännön mukaan vesitilannetta pidetään normaalina, kun vedenkorkeus poikkeaa korkeintaan puoli metriä (0,5 m) ajankohdan keskivedenkorkeudesta, eikä uhkaa ennusteen mukaan nousta tai laskea tuon rajan yli. Tätä aluetta kutsutaan normaalivyöhykkeeksi.

Saimaan vedenkorkeuden vuosisykli sääntelyrajoineen sekä ylin ja alin havaittu vedenkorkeus.

Normaalivyöhykkeellä Imatran patojen juoksutus vastaa luonnonvirtaamaa. Luonnonvirtaama määräytyy ennen Imatran patojen rakentamista laaditun purkautumistaulukon mukaisesti.

Poikkeusjuoksutukset

Poikkeusjuoksutuksista sovitaan suomalais-venäläisessä rajavesikomissiossa, jonka toiminnasta Suomessa vastaa maa- ja metsätalousministeriö.

Mikäli vedenkorkeus uhkaa nousta tai laskea normaalivyöhykkeen ulkopuolelle, voidaan juoksutusta muuttaa luonnonmukaisesta poikkeavaksi niin, että odotettavissa olevia vahinkoja pystytään ennalta ehkäisemään. Juoksutussäännön voimassaoloaikana juoksutusmuutoksia on toteutettu useina vuosina. Juoksutusmuutosten avulla poikkeuksellisista vesitilanteista aiheutuvia haittoja ja vahinkoja on kyetty tehokkaasti vähentämään sekä Suomessa että Venäjällä. Saimaan juoksutusmuutokset ovat parantaneet rantojen virkistyskäyttöä ja veneilyä ja rahallisesti mitattuna hyödyt ovat olleet miljoonia euroja.

Mikäli vedenkorkeus uhkaa laskea normaalivyöhykkeen alarajan alapuolelle, aloitetaan Imatralla luonnonmukaista pienempi juoksutus. Esimerkkinä voidaan käyttää vuoden 2003 tilannetta (katso alla oleva kuva), jolloin Saimaan vedenkorkeus oli muun muassa kesällä 2003 noin 30 senttimetriä korkeammalla kuin se olisi ollut luonnonmukaisena. Tämä johtui siitä, että syksyllä 2002 ryhdyttiin pienentämään juoksutusta.

Saimaan vedenkorkeus vuonna 2003.

Poikkeusjuoksutuksista huolimatta saattaa vedenkorkeus nousta tai laskea normaalivyöhykkeen ulkopuolelle. Esimerkiksi jos lisävettä ei sateen muodossa tule riittävästi vesistöalueelle, saattaa vedenpinta  laskea tuon 0,5 m keskiveden alapuolella olevan rajanviivan alapuolelle.

Myös saimaannorpan pesimäkausi vaikuttaa jossain määrin talvikautisen juoksutuksen määrään. Vedenpinnan jyrkkä nousu tai lasku saattaa tuhota norpan pesän ja se halutaan estää.

Erittäin suuria tulvia (kuten vuonna 1899) voitaisiin nykyisten patojen avulla oleellisesti alentaa. Tämä tapahtuisi kasvattamalla Imatralla ennakoivasti juoksutusta pidättämällä vettä Kallaveteen ja Pieliseen niin paljon kuin mahdollista ilman niiden rannoilla tapahtuvia tulvavahinkoja.

Saimaan vedenkorkeus ei muutu nopeasti

Imatran voimalaitospatojen avulla ei voida saada aikaan nopeita muutoksia Saimaan vedenkorkeuksissa. Saimaa on tilavuudeltaan niin suuri järvi, että kohtuullisen suuretkaan virtaaman muutokset eivät näy nopeasti vedenpinnan tasossa. Suuresta varastokapasiteetista johtuen Saimaan vedenkorkeus reagoi runsaisiin sateisiin tai pitkään kuivuuteen kuten myös juoksutustoimenpiteisiin suhteellisen hitaasti. Saimaan hydrologiselle luonteelle on usein tyypillistä ylivuotisuus, toisin sanoen edellisen vuoden vesitilanteen heijastuminen seuraavan vuoden vesitilanteeseen. Esimerkiksi vuonna 2005 alkanut matalahkon veden kausi jatkui vuonna 2006. Vastaavasti loppuvuoden 2007 suurehkot vedenkorkeudet vaikuttivat kevään 2008 vesitilanteeseen.

Saimaan juoksutuspäätökset perustuvat jatkuvasti päivittyvään vesitilanne-ennusteeseen. Ennusteen perusteena ovat lähitulevaisuuden sääennusteet, joissa on kuitenkin paljon epävarmuutta. Esimerkiksi pidemmän ajanjakson sademääriä tai poikkeuksellisia sään muutoksia on vaikea ennustaa. Tämä aiheuttaa hankaluuksia juoksutuspäätösten tekemiseen.

Juoksutusmahdollisuudet Saimaasta ovat rajalliset Vuoksen Venäjänpuoleisten rantavahinkojen takia. Lisäksi Suomi joutuu suuremmilla juoksutuksilla korvaaman energianmenetyksistä Venäjälle. Saimaan kanava on suunniteltu vesiliikennettä varten. Sitä ei voida käyttää veden juoksutukseen niin, että sillä olisi merkitystä tulvien alentamisessa.