EU:n ilmasto- ja energiapaketti
Euroopan unionin joulukuussa 2008 hyväksymä ilmasto- ja energiapaketti on käänne EU:n ilmastopolitiikassa. Paketilla EU vahvisti asemansa kansainvälisten ilmastoneuvottelujen veturina, sillä se on tällä hetkellä ainoa teollisuusmaa-alue, joka on sopinut sitovista tavoitteista päästöjen vähentämiseksi. Päästövähennykset koskevat Kioton kauden jälkeistä aikaa ja tulevat siis voimaan vuoden 2013 alusta.
EU sopi yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta velvoitteesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Lisäksi nyt tehdyt päätökset linjaavat, miten EU siirtyy tarvittaessa tiukempaan päästövähennysvelvoitteeseen osana kansainvälistä ilmastosopimusta.
Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta. Lisäksi energiatehokkuutta lisätään keskimäärin 20 prosentilla peruskehitykseen verrattuna vuoteen 2020 mennessä. Liikenteen biopolttoaineiden osuus nostetaan 10 prosenttiin.
Vallitseva talouskriisi ei vaikuttanut ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin. Paketissa sovitut toimet toteutetaan asteittain vuoteen 2020 mennessä. Arvioiden mukaan monet paketissa sovituista toimista vauhdittavat työpaikkojen syntymistä, tuovat taloudellisia säästöjä ja parantavat tehokkuuden lisääntymisen myötä sekä energiaturvallisuutta että taloutta ylipäänsä. Ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus
Joulukuussa 2008 hyväksytty ilmasto- ja energiapaketti käsittää neljä direktiiviä: päästökauppadirektiivin (ETS) uudistamisen, jäsenmaiden välisen ponnistustenjako -päätöksen, direktiivin hiilen talteenotosta ja varastoinnista (CCS) sekä direktiivin uusiutuvista energiavaroista (RES).
Ponnistustenjakopäätös ja direktiivi uusiutuvista energiavaroista sisältävät sitovat velvoitteet jäsenmaittain. Paketin lähtökohta on, että asetetut velvoitteet ja tavoitteet ovat tasapuolisia kaikille jäsenmaille.
Lisäksi pakettiin liittyy liikennettä koskevia säädöksiä, kuten asetus autojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, säädös autojen renkaiden ilmanpaineiden seurantajärjestelmästä ja renkaiden energiatehokkuudesta sekä autojen ilmastointilaitteiden päästöjen vähentämisestä. Tiiviit neuvottelut päätökseen joulukuussa 2008
Neuvottelut ilmasto- ja energiapaketista alkoivat vuoden 2008 alussa Slovenian puheenjohtajuuskaudella ja jatkuivat sen jälkeen tiiviinä Ranskan puheenjohtajuuden ohjauksessa.
EU:n päämiehet pääsivät sopuun yhteisestä ilmasto- ja energiapaketista joulukuussa 2008. Euroopan parlamentti antoi paketille lopullisen sinetin äänestyksessään 17.12.2008, ja näin ollen ratkaisuun päästiin ennätysajassa. Päästökauppadirektiivi uudistuu vuonna 2013
Päästökauppajärjestelmää (EU ETS, Emission Trading Scheme) luodessaan EU on pyrkinyt löytämään mahdollisimman kustannustehokkaan ja markkinapohjaisen ratkaisun päästöjen vähentämiseksi.
Päästökaupassa on mukana yli10 000 teollisuuslaitosta EU:n alueelta: muun muassa voimalaitoksia, paperitehtaita, öljynjalostamoja ja terästehtaita. Nämä tuottavat lähes puolet Euroopan hiilidioksidipäästöistä ja 40 % kasvihuonekaasupäästöistä. Päästökaupalla on keskeinen rooli päästövähennystavoitteen saavuttamisessa.
Uudistukset tulevat voimaan päästökaupan kolmannella kaudella, joka alkaa vuonna 2013. Päästöoikeuksien määrä supistuu vuosi vuodelta, jotta päästökauppajärjestelmän kattamia päästöjä voidaan vähentää 21 prosenttia vuoden 2005 päästömääristä. Lopulta ilmaisista päästöoikeuksista on tarkoitus luopua kokonaan.
Päästökauppadirektiivin myötä päästöoikeuksien pääasiallisimmaksi jakomenetelmäksi tulee huutokauppa. Sähköntuotannon päästöt ovat pääsääntöisesti huutokaupan piirissä vuodesta 2013 lähtien. Tällä hetkellä päästökaupan ulkopuolella oleva lentoliikenne tulee mukaan jo vuoden 2012 alusta. Paljon energiaa kuluttavan teollisuuden asema
EU:n on järjestelmän uudistuksen yhteydessä turvattava paljon energiaa kuluttavan eli energiaintensiivisen teollisuuden erityisasema.
Päästökauppadirektiiviin sisältyy säännöt niin sanotun hiilivuotoriskin huomioon ottamisesta. Hiilivuoto tarkoittaa tilannetta, jossa paljon energiaa käyttävä teollisuus siirtäisi tuotantoaan EU:n ulkopuolelle päästörajoitusten takia.
Komissio tekee vuoden 2009 loppuun mennessä päätöksen siitä, mitkä toimialat luetaan ns. hiilivuotosektoriin. Suomen kannalta keskeiset energiaintensiiviset toimialat tulevat todennäköisesti täyttämään asetetut kriteerit.
Hiilivuodolle alttiit teollisuusalat saavat ilmaisia päästöoikeuksia Euroopan laajuisen arvioinnin (benchmarking) perusteella. Teollisuus joutuu ilmaisjaosta huolimatta vähentämään päästöjään tai hankkimaan päästöoikeuksia markkinoilta. Arvioinnin perusteella tehokkaimmat laitokset saavat päästöoikeuksia suhteessa enemmän kuin vähemmän tehokkaat laitokset. Päästökaupan ulkopuoliset toimialat
Noin 60 % EU:n kasvihuonekaasupäästöistä tulee EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilta toimialoilta. Näitä toimialoja ovat muun muassa rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto sekä teollisuudessa käytettävät F-kaasut.
Päästökaupan ulkopuolisiin toimialoihin kohdistuvia toimia kutsutaan taakanjaoksi tai ponnistustenjaoksi. Tavoitteena on, että päästökaupan ulkopuolisilla toimialoilla päästöjä vähennetään noin 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 2005 päästömääriin. Osa vähennyksistä toteutetaan EU:n aloitteilla, kuten tiukentamalla vaatimuksia autojen ja niiden polttoaineiden hiilidioksidipäästöille sekä vahvistamalla EU:n laajuisia energiatehokkuussäädöksiä.
Kullekin jäsenmaalle on asetettu määrälliset vähennysvelvoitteet päästöjen osalta. Suomen on vähennettävä päästökaupan ulkopuolella olevien toimialojen päästöjä 16 prosentilla vuoden 2005 päästömääristä. Nämä päästövähennystoimet sisältyvät jo suurimmalta osin Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaan, joka hyväksyttiin valtioneuvostossa marraskuussa 2008.
Vanhojen EU:n jäsenmaiden on vähennettävä päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästöjä enimmillään 20 prosenttia vuodesta 2005, kun taas uudet jäsenmaat voivat lisätä samoja päästöjä. Velvoitteiden eriyttämisellä otetaan huomioon jäsenmaan lähtökohdat ja tarpeet taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen. Jäsenmaiden välinen ponnistustenjakopäätös on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Joustava toimeenpano
Ilmasto- ja energiapaketin neuvottelujen myötä lisättiin toimeenpanon joustavuutta. Niin sanottujen Kioton mekanismien avulla hankituille päästöyksiköille sallitaan suurempi osuus. Kioton mekanismeja ovat päästökaupan lisäksi yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi.
Lisäksi joustetaan peräkkäisten vuosien päästöjen vaihteluiden tasauksessa sekä jäsenmaiden mahdollisuudessa siirtää toisilleen päästöosuuksia.
Päästöoikeuksien siirtomahdollisuus on uusi menettely. Sen tarkoituksena on tasata kustannuksia jäsenmaiden välillä, jolloin varsinkin uusien jäsenmaiden taakka pysyy kohtuullisena.
Pääosin jäsenmailla on vapaat kädet päättää, miten päästöjä milläkin toimialalla vähennetään. Jouston vastapainona EU seuraa kuitenkin vuosittain tiukasti toimien toteutusta varmistaakseen, että jäsenmaat etenevät johdonmukaisesti kohti vuoden 2020 velvoitteita. Tavoitteitaan laiminlyönyt jäsenmaa joutuu korjaamaan puuttuvat päästövähennykset kahdeksalla prosentilla korotettuna. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi
Osana ilmastopakettia hyväksyttiin myös hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja varastointia koskeva direktiivi. Hiilidioksidin talteenotto (CCS) voimalaitosten savukaasuista ja sen varastoiminen maanalaisiin geologisiin muodostumiin, kuten tyhjentyneisiin öljykenttiin, on uutta kehittymässä olevaa teknologiaa. Sen uskotaan olevan tulevaisuudessa merkittävä hiilidioksidipäästöjen vähentämismahdollisuus.
Lupamenettelyllä ja ympäristökriteereillä pyritään varmistamaan, että uutta teknologiaa sovelletaan alusta alkaen ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta turvallisella tavalla.
Paketin yhteydessä sovittiin myös, että hiilidioksidin talteenoton teknologiaa kehittäviä laitoksia tuetaan. Siitä, millä aikataululla hiilidioksidin talteenotto otetaan käyttöön, ei päätetty. Jäsenmaat voivat myös halutessaan kieltää hiilidioksidin geologisen varastoinnin alueillaan. Lisää uusiutuvaa energiaa
Ilmasto- ja energiapaketti velvoittaa lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta kaikista energialähteistä EU:ssa 20 prosenttiin. Kansallisissa toimintasuunnitelmissa vahvistetaan se, miten kukin jäsenmaa saavuttaa tavoitteensa ja kuinka edistymistä mitataan. Suomen tulee lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus 38 prosenttiin nykyisestä 28 prosentista.
Jäsenmaiden ei tarvitse välttämättä tehdä toimia omalla alueellaan, vaan ne voivat hoitaa osuutensa tukemalla uusiutuvien energialähteiden tuotantoa ja käyttöä muualla Euroopassa. Ohjaamalla investointeja sinne, missä uusiutuvia energialähteitä voidaan käyttää tehokkaimmin, voidaan alentaa kokonaiskustannuksia. Energiatehokkuus avainasemassa, biopolttoaineita liikenteeseen
Ilmasto- ja energiapaketti velvoittaa lisäämään energiatehokkuutta 20 prosentilla 2000-luvun alun kehitykseen verrattuna.
Energiatehokkuuden parantaminen onkin yksi tärkeimmistä keinoista, joiden avulla jäsenvaltiot pyrkivät täyttämään energiapaketin vaatimukset. Komissio arvioi, että energiatehokkuuden parantaminen on taloudellisesti kannattavaa. Samalla päästöt vähenevät melkein 800 tonnilla vuodessa.
Lisäksi ilmasto- ja energiapaketti velvoittaa lisäämään liikenteen biopolttoaineiden osuuden 10 prosenttiin jokaisessa jäsenmaassa. Osana pakettia sovittiin myös kestävyyskriteereistä eli niin sanotuista vähimmäiskriteereistä biopolttoaineiden hiilidioksidipäästöille sekä kriteereistä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Ilmasto- ja energiapaketin kustannukset ja hyödyt
Komission arvion mukaan päästökaupan huutokaupasta saatavat vuotuiset tulot olisivat noin 50 miljardia euroa.
Komissio arvioi ilmasto- ja energiapaketin suorien kustannusten olevan puolestaan keskimäärin noin 0,6 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Tehtävät toimet vaikuttavat myös suotuisasti niin sanottujen perinteisten päästöjen kuten happamoittavien päästöjen vähentämiseen. Lisätietoja
Neuvotteleva virkamies Jaakko Ojala, puh. 050 362 2035, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (päästökaupan ulkopuoliset toimialat)
Yli-insinööri Magnus Cederlöf, puh. 050 361 6439, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (päästökauppa)
Neuvotteleva virkamies Maija Pietarinen, puh. 050 582 2464, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (hiilen talteenotto ja varastointi)
|