Kotitalouksien luonnonvarojen kulutuksessa valtavia eroja
Ympäristöministeriö ja Suomen luonnonsuojeluliitto tiedottavat
Kotitalouksien aiheuttamassa luonnonvarojen kulutuksessa on yli kymmenkertaisia eroja. Eniten luonnonvaroja kuluu liikenteeseen, matkailuun ja asumiseen, ja näissä kotien väliset erot myös ovat suurimmat. Erityisesti väljä asuminen ja henkilöautoilu selittävät korkeimpia kulutuslukuja. Tulokset ovat peräisin tutkimuksesta, jossa 27 kotitaloutta seurasi kuuden viikon ajan asumisen, liikenteen, matkailun, harrastusten sekä elintarvikkeiden ja kodin tavaroiden aiheuttamaa luonnonvarojen kulutusta.
”Suuret erot kotitalouksien välillä yllättivät tutkijat, sillä tutkimukseen osallistuneet ihmiset olivat keskimääräistä kiinnostuneempia ympäristöasioista ja kulutuksen kovin kärki luultavasti puuttui tutkimusjoukosta”, kestävän kulutuksen tutkija Satu Lähteenoja Suomen luonnonsuojeluliitosta (SLL) arvioi.
SLL selvitti luonnonvarojen kulutusta MIPS-menetelmällä. MIPS (material input per service unit, materiaalipanos suhteessa siitä saatavaan hyötyyn) on yksi ekotehokkuuden mittari, jonka avulla lasketaan, kuinka paljon luonnonvaroja tuote tai palvelu kuluttaa elinkaaren aikana. FIN-MIPS kotitalous -tutkimus on lajissaan ensimmäinen. Se kuuluu ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan.
Kotitaloudet löysivät säästömahdollisuuksia
Kotitaloudet pohtivat ryhmähaastatteluissa mahdollisuuksia säästää luonnonvaroja. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa välittömästi elintarvikkeiden ja matkailun luonnonvarojen kulutukseen. Elintarvikkeiden osalta ekotehokkuutta voi lisätä helpoimmin vähentämällä lihan syömistä. Lomalla kannattaa matkustaa mahdollisimman lähelle ja oleilla kohteessa mieluummin pitkään kuin tehdä monta lyhyttä matkaa.
Asumisessa ja arkiliikenteessä ekotehokkuuden parantaminen vaatii usein pidemmän ajan toimia. Yhdyskuntarakenne ja asuntokanta vaikuttavat paljon liikkumisen ja asumisen luonnonvarojen kulutukseen. Asumisessa kotitaloudet löysivät säästömahdollisuuksia esimerkiksi ekosähköön vaihtamisesta sekä sähkön ja veden säästämisestä.
Kulutusvalintoihin vaikuttaa merkittävästi sosiaalinen hyväksyntä ja tarjolla olevat vaihtoehdot. Esimerkiksi joukkoliikenne olisi yksityisautoilua ekotehokkaampaa, mutta autoilevat kotitaloudet tunsivat tarvitsevansa siihen taloudellista kannustusta. Rakenteelliset seikat, kuten joukkoliikenneyhteyksien puuttuminen, rajoittavat valintoja.
Vastuu kestävästä kulutuksesta ei ole yksin kuluttajalla.
”Kuluttaja ei esimerkiksi voi ostaa matalaenergiataloja, jos kukaan ei sellaista rakenna tai määrää rakennettavaksi”, sanoo projektipäällikkö Michael Lettenmeier Wuppertal-instituutista. Jotta luonnonvaroja säästäviä tuote- ja toimintavaihtoehtoja tulisi tarjolle ja ne houkuttelisivat kuluttajia, tarvitaan myös päättäjien ja elinkeinoelämän toimia.
Julkaisu:
Hankkeen kotisivu:
Lisätietoja:
Kestävän kulutuksen tutkija Satu Lähteenoja, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 044 500 2993, etunimi.sukunimi@sll.fi
Ylitarkastaja Merja Saarnilehto, ympäristöministeriö, puh. 0400 232 763, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|