Vieraslajit
- uhka luonnon monimuotoisuudelle ja jopa ihmisten terveydelle
Vieraslajit ovat alun perin Suomen luontoon kuulumattomia lajeja, jotka ovat levinneet maahamme ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Suomesta on tavattu yli 600 vieraslajia, joista osa esiintyy myös Etelä-Savossa.
Vieraslajeilla ei usein ole lainkaan luontaisia kilpailijoita uusilla esiintymisalueilla, joten luontoon levitessään ne pystyvät valtaamaan elinympäristöjä ja syrjäyttämään alkuperäisiä lajeja. Pahimmillaan vieraslajit muuttavat kokonaisten eliöyhteisöjen rakennetta. Vieraslajit voivat tuoda mukanaan tauteja ja aiheuttaa tuhoja mm. maa- ja metsätaloudelle. Jotkut vieraslajit ovat haitallisia myös ihmisen terveydelle. Vieraslajien aiheuttamien haittojen torjuntaan kuluu paikoin paljon rahaa. Suurin osa vieraslajeista on kasveja
Suurin osa maahamme levinneistä vieraslajeista on kasveja. Etelä-Savossa yleisimmät vieraskasvilajit ovat jättiputki, jättipalsami ja komealupiini. Nämä lajit on alun perin tuotu maahamme koristekasveiksi, mutta nykyään ne ovat levinneet myös pihapiirien ulkopuolelle asutuksen läheiseen luontoon.
Jättipalsami ja komealupiini ovat kasvilajeista laajimmalle levinneitä. Ne muodostavat paikoin jopa hehtaarien laajuisia lähes yhtenäisiä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäistä kasvilajistoa. Kasvilajiston muuttuessa muuttuu myös eläinlajisto, ja erityisesti monet hyönteislajit menettävät ravintokasvinsa. Molemmat lajit ovat levinneet teiden ja peltojen vieriltä myös hylätyille pelloille ja metsiin. Etenkin jättipalsamia tapaa nykyään myös rannoilta ja metsänistutusaloilta, missä se uhkaa puuntaimien varttumista.
Jättiputken muodostamia suuria yhtenäisiä kasvustoja on tähän mennessä tullut tietoon vain vähän, mutta muutaman kasvin esiintymiä on koko maakunnassa asutuksen läheisyydessä. Torjunta on tärkeää luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen lisäksi myös siksi, että laji on haitallinen ihmiselle. Jättiputkien sisältämä kasvineste aiheuttaa yhdessä auringon uv-valon kanssa ihovaurioita. Vaurioille altistuvat erityisen helposti lapset, jotka leikkivät asutuksen läheisissä metsissä.
|
 |
|
Jättiputki voi kasvaa lähes neljän metrin mittaiseksi. Kuva © Timo Mikkonen
|
Uusia ja vanhoja eläinten aiheuttamia ongelmia
Yhä edelleen ajankohtainen vieraslaji on täplärapu ja sen mukanaan kantama rapurutto, joka on hävittänyt alkuperäisiä jokirapukantojamme jo 1900-luvun alkupuolelta saakka. Rapuruton leviäminen vesistöön merkitsee jokirapukantojen tuhoutumista, ja uusia ruttotapauksia paljastuu Etelä-Savossakin joka vuosi. Kantojen elvyttäminen taudin jälkeen ei aina onnistu, ja onnistuneissakin tapauksissa pyyntikelpoinen jokirapukanta on alueella vasta 10-15 vuoden työn jälkeen. Rapuruton torjumiseksi on tärkeää käsitellä pyyntivälineet ja vene asianmukaisesti vesistöstä toiseen siirryttäessä. Rutto saattaa levitä myös rapujen siirtoistutusten yhteydessä. Siirtoistutukset ovatkin luvanvaraista toimintaa, josta lisätietoja antaa Etelä-Savon TE-keskuksen kalatalousyksikkö.
Vesistöjä pitkin uhkaa maakuntaamme levitä myös siperiankatka. Siperiankatkaa esiintyy itärajan takana, ja toistaiseksi sitä ei ole tavattu Suomen puolella. Jos laji leviää maahamme, se voi muuttaa järvien rantavesien eliöyhteisöjen rakennetta. Siperiankatkan leviämistä estetään samoilla keinoilla, kuin rapurutonkin leviämistä.
Kotipuutarhurille ongelmia voivat aiheuttaa viljelyksiä popsivat etanat. Tuhoja ovat aiheuttaneet Savonlinnan seudulla esiintyvä espanjansiruetana ja ainakin Mikkelin ja Mäntyharjun alueilla tavattava lehtokotilo. Runsastuessaan etanat pistelevät poskeensa puutarhaviljelyksien tarjoamia meheviä ruoka-apajia ja tekevät tyhjäksi kotipuutarhurien ponnistelut sadon saamiseksi.
|
 |
|
Siperiankatka on kooltaan 4-16 mm ja väriltään vaalean tai vihertävän harmaa (kuvassa värjäytynyt säilöntäaineessa valkoiseksi). Kuva © Antti Haapala
|
Jokamiehen ja –naisen niksit vieraslajien torjumiseksi
Monien vieraslajien esiintymiä on niin runsaasti eri puolilla maakuntaa, että niiden torjumiseksi ja kurissa pitämiseksi tarvitaan jokaisen kansalaisen valppautta ja aktiivisuutta. Mitkään viranomaistoimet yksin eivät riitä. Lisäksi torjunta vaatii eri viranomaistahojen yhteistyötä.
Jokamies ja –nainen voivat rajoittaa vieraslajien esiintymistä seuraavilla tavoilla:
- Kun hankit koristekasveja omaan puutarhaasi, selvitä niiden leviämistavat. Kysy myyjältä, millä tavoin kasvi leviää ja miten leviämistä voi estää. Älä hanki kasvia, joka on ärhäkkä leviämään ja jonka leviämistä ei voi hallita.
- Hoida puutarhaasi ja pidä istutukset kurissa. Älä päästä kasveja leviämään istutusaluetta laajemmalle. Hoitamattomat puutarhat ja autiotalot ovat hyviä vieraslajien leviämiskeskuksia.
- Älä vie puutarhajätettä metsään. Tuhoeläimet ja kasvien osat siirtyvät maa-aineksen mukana pitkiäkin matkoja. Varo myös kompostien sekä hake-, lehti- ja risukasojen siirtämistä.
- Vedessä elävien eliöiden siirtyminen vesistöstä toiseen estetään kuivaamalla kalastusvälineet huolellisesti tai pakastamalla ne. Tyhjennä myös veneessä olevat vedet ja poista vesikasvit sen vesistön alueella, mistä ne ovat veneeseen tulleet.
Mitä sanoo laki?
Suomen luonnonsuojelulain 43 §:n mukaan vierasperäistä eläinlajia, jota ei erikseen mainita metsästys- tai kalastuslaissa, ei saa päästää luontoon, jos on aihetta epäillä, että siitä muodostuu pysyvä kanta. Samoin kielletään istuttamasta tai kylvämästä pihapiirin tai pellon ulkopuolelle kasvilajia, jonka voidaan epäillä muodostavan pysyvän kannan. Ilmastonmuutos edistää vieraslajien leviämistä Suomeen
Ilmastonmuutoksen myötä maahamme leviää uusia eliölajeja. Kasvukausien pidentyessä ehtivät lisääntyä monet sellaiset lajit, jotka eivät aiemmin ole ennättäneet sitä tehdä. Lisäksi talvien leudontuessa maahamme pystyvät asettumaan lajit, jotka aiemmin ovat tuhoutuneet kylmän kauden aikana. Elinympäristöjen muuttuessa uudet eliölajit pystyvät muodostamaan pysyviä kantoja Suomeen.
Esimerkiksi koristekasveina käytettävät, loppukesällä kukkivat piiskulajit, kuten kanadanpiisku ja isopiisku, eivät ole ennen ehtineet kypsyttää siemeniä Suomessa. Kasvukausien pidentyessä siementen muodostuminen on kuitenkin mahdollista. Piiskujen pienet siemenet leviävät tuulen mukana, ja pystyvät kulkeutumaan pitkienkin matkojen päähän. Näin uusia esiintymiä voi syntyä kaukana emokasvista. Keski-Euroopassa piiskulajit ovat jo suuri riesa niiden valloittaessa pellon- ja metsänreunoja sekä joutomaita. Ilmoita havaintosi
Voit ilmoittaa vieraslajihavainnoista Etelä-Savossa tämän sivun vasemman palstan Ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön -linkin kautta.
|