Ympäristötuella saatu aikaan myönteisiä, mutta hitaita muutoksia
SYKE ja MTT tiedottavat
| |
|
 |
|
Loistokultasiipi on yleinen
niittyjen päiväperhoslaji.
Kuva Mikko Kuussaari
|
| |
Maatalouden ympäristötuki ei vuosina 1995 - 2006 parantanut maatalouden kuormittamien vesien laatua verrattuna 1990-luvun alkuun. Erityistuet, kuten perinnebiotooppien hoitotuki, ovat toimineet, mutta ympäristötuki ei ole pysäyttänyt maatalousluonnon köyhtymistä. Tulokset käyvät ilmi maatalouden ympäristötuen vaikuttavuutta selvittäneistä laajoista tutkimuksista. Jatkossa tutkijat suosittelevat kohdennetumpia, alueellisia ohjelmia, joissa otettaisiin huomioon paikalliset olot mm. karjanlannan käytössä ja peltojen kasvipeitteisyyden lisäämisessä. Ympäristötuen rinnalle tarvitaan myös uusia keinoja kuten kansallista niittyjen hoidon tukea arvokkaimmille kohteille.
Suomen ympäristökeskus (SYKE), Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ja Helsingin yliopisto (HY) ovat tutkineet ympäristötuen vaikuttavuutta maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoituksella. Tutkimusten tuloksia hyödynnetään ympäristötuen kehittämisessä.
Maatalouden ympäristötuella korvataan viljelijöille ympäristönsuojelusta ja maisemanhoidosta aiheutuvia kustannuksia ja tulonmenetyksiä. Noin 91 prosenttia aktiivitiloista ja 94 prosenttia peltoalasta on ympäristötuen piirissä. Ympäristötuet ovatkin tutkimusten mukaan olleet pitkälti viljelijöiden tulotukea: tuen kriteerit eivät ole olleet kovin tiukat ja siksi mukaan ovat lähteneet lähes kaikki viljelijät.
Fosforikuormitus vesistöihin ja mereen laski hieman
Maatalouden aiheuttama kokonaisfosforin kuormitus vesistöön väheni hieman vuosina 1995 − 2006. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että eroosio pelloilla väheni suojavyöhykkeiden ja kevennetyn maanmuokkauksen yleistymisen ansiosta. Lannoitteiden käyttö laski 1990-luvun alussa nopeasti, mutta viljelymaiden fosforipitoisuudet alkoivat pienentyä vasta 2000-luvun alussa. Typen kuormitus saattoi jopa lisääntyä vuosina 1995 − 2006. Vähiten peltomaiden typpitaseet pienenivät Lounais- ja Länsi-Suomessa, missä maatalouden merkitys sisävesien ja Itämeren rehevöitymisen kannalta on muuta maata suurempi. Ympäristötuki kuitenkin alensi näilläkin alueilla kotieläintuotannon voimaperäisyyttä ja peltojen ravinnetaseita.
Euroopan unioniin liittyminen alensi tuottajahintoja, mistä aiheutuneita tulonmenetyksiä ympäristötuki korvasi erityisesti viljaa, puutarhakasveja ja naudanlihaa tuottavilla tiloilla. Ympäristötuen lannoitusrajat aiheuttivat vain harvoin tulonmenetyksiä maatiloille. Viljan hinta aleni ja viljelykustannukset nousivat voimakkaasti 2000 - 2006, jonka vuoksi viljelyn kannattavuus heikkeni ympäristötuen ja EU:n maksamien CAP-tukien kasvusta huolimatta. Lannoitusmäärät ovat laskeneet huomattavasti, mutta viljasadon määrä ja laatu ovat toistaiseksi säilyneet pääosin ennallaan. Lisäksi pellonvuokrauksen lisääntyminen kolmannekseen peltoalasta ja enintään 10 vuoteen rajatut vuokrasopimukset eivät ole kannustaneet ylläpitämään maan kasvukuntoa, mikä aiheuttaa riskejä maan rakenteelle ja vesitaloudelle, lisääntyvää eroosiota sekä huonompia satoja ja ravinnetaseita.
Ympäristötuen avulla on vaikea alentaa vesistökuormitusta, jos tuotantomääriin sidotut kansalliset tuet pitävät yllä tuotantoa ja sen nykyistä intensiteettiä. Vesistökuormitusta voidaan vähentää nykyistä tehokkaammin erityisesti kotieläintuotantoalueilla maan lounais- ja länsiosissa. Fosforin käyttöä maataloudessa on tarkennettava ja fosforilannoitusta vähennettävä vastaamaan kasvien todellista tarvetta. Pysyvästi kasvipeitteisiä suojavyöhykkeitä tarvitaan lisää kalteville, eroosioherkille pelloille. Myös nurmialaa on laajennettava ja muita eroosiota estäviä ja maan rakennetta parantavia menetelmiä on otettava käyttöön eteläisessä Suomessa. Tähän asti ympäristötuki ei ole kannustanut nurmialan tai nurmipeitteisen kesannon lisäämiseen viljan viljelyn sijasta.
Luonto hyötyi vapaaehtoisista erityistuista
Ympäristötuki ei ole pysäyttänyt maatalousluonnon köyhtymistä. Vapaaehtoisilla erityistuilla on tosin onnistuttu edistämään maatalousluonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi perinnebiotooppien hoitoa. Sen sijaan kaikille ympäristötukeen sitoutuneille viljelijöille pakolliset perus- ja lisätoimenpiteet ovat monimuotoisuuden kannalta tehottomia, vaikka niihin käytetään pääosa ympäristötuen rahoituksesta. Perus- ja lisätoimenpiteisiin tarvitaan uusia merkittävästi luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä, kuten monimuotoisuuskaistoja ja -kesantoja. Monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tehokkaiden erityistukien suosiota tulisi lisätä kasvattamalla taloudellisia kannustimia.
Maatalousluonnon arvokkaat elinympäristöt ovat vähentyneet maankäytön tehostuessa ja niiden laatu heikentynyt tuotannon tehostuessa tai loputtua. Köyhtymisen pysäyttämiseksi tarvitaan ympäristötuen rinnalle uusia keinoja, kuten kansallista niittyjen hoidon tukea arvokkaimmille kohteille. Monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin kaikissa maataloustuissa. Voimaperäisen viljelyn maatalousluonnolle aiheuttamia haittoja voidaan korvata tavallisilla tiloilla jättämällä peltojen ympärille leveitä piennarkaistoja ja kesannoimalla osaa peltoalasta.
Maatalousympäristön pesimälinnuston kauan jatkunut köyhtyminen on pysähtynyt ja osin kääntynyt parempaan suuntaan viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana. Ympäristötuen toimista linnustoa ovat auttaneet erityisesti vesistöjen varsille perustetut suojakaistat. Linnuston pääosin myönteinen kehitys ei kuitenkaan johdu ympäristötuesta, vaan yhteisen maatalouspolitiikan mukaisista CAP-kesannoista ja viljelyn ulkopuolella olevien peltojen melko suuresta määrästä.
Tutkimusten tiivistelmät
- Juha Grönroos, SYKE: Ympäristötuen vaikutukset viljelyyn (pdf, 16 kB)
- Eila Turtola, MTT: Peltojen ravinnetaseet laskivat, vesistöjen tila ennallaan (pdf, 104 kB)
- Mikko Kuussaari, SYKE: Säilyykö maatalousluonnon monimuotoisuus (pdf, 15 kB)
- Juha Tiainen, RKTL: Maatalousympäristön linnusto nyt ja tulevaisuudessa (pdf, 9 kB)
- Heikki Lehtonen, MTT: Onko ympäristötuelle taloudellisesti tehokkaampia vaihtoehtoja (16 kB)
Julkaisut
MYTVAS-tutkimussivut (SYKE, MTT)
Lisätietoja
Ympäristötuen vaikutukset viljelyyn
vanhempi tutkija Juha Grönroos, SYKE puh. 040 526 3139
Maatalouden vesistökuormitus
erikoistutkija Eila Turtola, MTT puh. 040 595 5405
Maatalousluonnon monimuotoisuus
erikoistutkija Mikko Kuussaari, SYKE puh. 040 525 6249
Maatalousympäristön linnusto
erikoistutkija Juha Tiainen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos puh. 020 5751 275
Maataloustukien taloudelliset vaikutukset
erikoistutkija Heikki Lehtonen, MTT Taloustutkimus puh. 040 734 7533
|