Tulvat
Uudenmaan maakunta on tulvaherkkää aluetta, koska vesistöissä on vähän tulvia tasoittavia järvialtaita ja säännöstelyjä. Tulviminen aiheuttaa säännöllisesti vahinkoa tulvaherkillä alueilla sijaitseville pelloille ja rakennuksille. Varsinkin kesätulvista voi seurata suurta vahinkoa viljelyksille. Tulviminen voi aiheuttaa poikkeusjärjestelyitä myös liikenteessä veden katkaistessa kulkuväyliä.
Edellinen suurempia vahinkoja aiheuttanut tulva koettiin kesällä 2004, jolloin runsaat vesisateet nostivat vedenpintoja huomattavasti koko Uudenmaan alueella. Varsinaisia suurtulvia nähdään kuitenkin harvoin. Viimeisin varsinainen suurtulva sattui vuonna 1966 runsaslumisen talven ja myöhäisen lumen sulamisajankohdan vaikutuksesta. Tuolloin esimerkiksi Vantaanjoen vesistössä tulva-alueen laajuus oli jopa 1860 hehtaaria.
Tuusulanjoki 22.12.2011. Kuva: Sami Soininen
Tulvia eri vuodenaikoina
Perinteisesti tyypillisin tulva koetaan keväällä, jolloin vesistöjen virtaamat nousevat lumen sulaessa. Tulvan suuruus ja nousunopeus riippuvat lumen määrästä, lämpötilasta sekä mahdollisista samanaikaisista vesisateista. Jos virtaama nousee nopeasti ennen jäiden sulamista, voivat liikkeelle lähtevät jäämassat aiheuttaa jääpatoja. Kevättulvien ajankohtaa ja suuruutta voidaan ennustaa mm. aiempiin havaintoihin, lumen vesiarvoihin ja sääennusteisiin perustuvan vesistömallin avulla.
Kesällä uomien vedenjohtokyky on runsaan kasvillisuuden takia heikompi, ja vedenpinta nousee helposti korkeammalle kuin vastaavalla virtaamalla keväällä. Heinä-elokuun vaihteessa 2004 vesi olikin uomissa paikoin jopa 2-3 metriä korkeammalla kuin kesällä yleensä. Tulvien aiheuttamat haitat vesistön virkistyskäytölle ja viljelylle ovat kesällä huomattavasti suuremmat kuin keväällä. Rankkasateesta aiheutuva tulva myös nousee nopeasti, ja sitä on vaikea ennustaa.
Myös syystulvien aikana vedenpinnat voivat nousta erityisen korkealle uomaan jääneen vesikasvillisuuden vaikutuksesta. Myöhään syksyllä pakkasen kiristyessä voi suuren virtaaman aikaan muodostua hyydejäätä, jos veden pinnalle ei ole ehtinyt muodostua eristävää jääkantta ja nopeasti virtaavan veden lämpötila laskee alle nollaan asteeseen. Hyydepatoja muodostuu tyypillisesti mm. koskiin tai siltarakenteisiin, jolloin ne voivat aiheuttaa paikallisesti huomattavaakin tulvimista.
ELY-keskus aktiivisena toimijana
Uudenmaan ELY-keskus edistää vesistöjen tulvasuojelua yhteistyössä eri tahojen kanssa, toteuttaa mahdollisuuksien mukaan ennalta ehkäiseviä tulvantorjuntatoimenpiteitä ja toimii akuuteissa tilanteissa mm. tiedottajana ja asiantuntijana. Tulvariskejä ehkäistään ja vähennetään ohjaamalla kuntien maankäyttöä laatimalla tulvakarttoja ja antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista vesistöjen läheisyydessä. Lisäksi annetaan asiantuntija-apua erilaisissa vesistöhankkeissa ja rakentamistoimenpiteissä valuma-alueella sekä valvotaan vesirakentamista.
Tulvariskien vähentäminen ja tulvasuojelu
Tunnetuille tulvariskialueille rakentamista pyritään estämään. Vedenpintojen korkeusvaihtelujen vuoksi rannoille rakennettaessa on aina otettava tulvan mahdollisuus huomioon. Olemassa olevalle rakennuskannalle aiheutuvia tulvavahinkoja voidaan vähentää ennakkoon suunnitelluilla tulvan aikana toteutettavilla toimenpiteillä, joita ovat mm. tilapäisten tulvaseinien ja -vallien rakentaminen sekä jää- ja hyydepatojen purkaminen tai räjäyttäminen. Kiinteistönomistajien on hyvä varautua paikallisiin tulvasuojauksiin myös omatoimisesti.
Tulvien aiheuttamia haittoja on vähennetty myös tulvasuojeluhankkeilla (mm. jokien perkaukset), rantojen pengerryksillä ja vesistöjen säännöstelyillä. Nykyisin tavoitteena on hidastaa vesien liian nopeaa kulkeutumista alajuoksulle ennallistamalla valuma-alueita ja pidättämällä vettä sellaisilla alueilla, joilla tulvan nousu ei aiheuta suurempaa vahinkoa. Tiheästi rakennetuilta ja päällystetyiltä alueilta vesi kuitenkin valuu uomiin nopeammin, jolloin tulvat voivat äärevöityä hulevesien vaikutuksesta voimakkaasti. Hulevesien aiheuttamia haittoja voidaan vähentää esimerkiksi tasausaltailla tai imeyttämällä sadevesiä maaperään.
Tulvariskien hallinnan suunnittelu
Tulvadirektiivi (2007/60/EY) astui voimaan vuonna 2007 tarkoituksenaan luoda perusta tulvariskien arvioinnille ja hallinnalle. Tulvadirektiivin toimeenpano toteutetaan Suomessa tulvariskien hallinnasta annettujen lain (620/2010) ja asetuksen (659/2010) mukaisesti. Tulvariskien hallintaa ohjaavan lainsäädännön tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, sekä ehkäistä ja vähentää tulvista aiheutuvia haittoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat 2013 mennessä sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat 2015 mennessä. Sivun oikealla palstalla olevan linkin kautta pääset tutustumaan tarkemmin tulvariskien hallintaan Uudellamaalla. (Tulvariskien hallinnan suunnittelu)
Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet
Vesistöjen lähelle rakennettaessa tulee tulviminen ottaa aina huomioon. Uudenmaan ELY-keskus voi tarpeen vaatiessa määrittää rakennuspaikalle tai -alueelle suosituskorkeustason, jonka yläpuolelle rakentamalla tulvariski tulee huomioiduksi riittävällä varmuudella. Rakentamiskorkeussuosituksia on määritetty eri vesistöihin järvien rannoille ja jokien varsille.
Oheisesta taulukosta selviävät alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Uudenmaan suurimmilla järvillä.
Määritettyjen rakentamiskorkeussuositusten sijainnit
 
|