SY45/2007 Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut
Johanna Korhonen, 2007
Suomen ympäristö 45/2007, luonnonvarat, 120 s.
URN:ISBN 978-952-11-2935-3, ISBN 978-952-11-2935-3 (PDF).
Julkaisu on saatavana myös painettuna 978-952-11-2934-6 (nid.)
Jos pdf:n avaamisessa ilmenee ongelmia, tallenna tiedosto ensin koneellesi ja avaa se sieltä Adobe Reader –ohjelmalla.
Tiivistelmä
Tässä työssä on tutkittu Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisia virtaama- ja vedenkorkeusaikasarjoja vuoteen 2004 saakka. Tarkastelun kohteena on 25 virtaamasarjaa ja lisäksi vedenkorkeuksia 13 havaintopaikalta eri puolilta maata. Mukana on sekä luonnontilaisia että säännösteltyjä jokia ja järviä. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu koko Suomen alueelta lähtevää virtaamaa vuodesta 1912 alkaen. Pisimmät työssä analysoidut havaintosarjat alkavat jo 1800-luvun puolivälistä, mutta useimmat 1910- tai 1930-luvulta.
Julkaisu esittelee kattavasti Suomen vesistöjen vedenkorkeuksien ja virtaamien kulun piirteitä sekä pitkäaikaismuutoksia. Työssä on esitetty tietoja Suomen vedenkorkeus- ja virtaamaoloista tekstien lisäksi taulukoiden ja useiden eri kuvaajien avulla. Tilastojen ja aikasarjojen ohella työssä esitellään havaintomenetelmiä ja tarkastellaan erilaisten tekijöiden (mm. ilmastolliset sekä ihmisen toiminnasta aiheutuvat) vaikutuksia virtaamaoloihin.
Trendianalyysin pohjalta on nähtävissä, että luonnontilaisilla havaintopaikoilla erityisesti talven ja kevään keskivirtaamat sekä alivirtaamat ovat kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi. Säännösteltyjen havaintopaikkojen osalta virtaamaolot ovat muuttuneet varsin merkittävästi, erityisesti talvivirtaamat ovat kasvaneet, mutta kesävirtaamat ja alivirtaamat pienentyneet. Kevätvirtaamahuipun aikaistumista on havaittavissa kolmasosalla kaikista työssä tarkastelluista havaintopaikoista.
Vuoden keskivirtaamassa tai ylivirtaamassa muutoksia ei ollut yleisesti havaittavissa luonnontilaisilla eikä säännöstellyillä havaintopaikoilla. Selvä talvi- ja kevätkeskivirtaamien kasvu suurimmalla osalla havaintopaikoista kertoo talvien ja keväiden lämpenemisestä sekä keväiden aikaistumisesta, mikä on havaittavissa myös ilmastollisista aikasarjoista.
Lisätietoja
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|