Pallas-Ounastunturi
|
Koodi
|
FI 130 0101
|
|
Kunta
|
Enontekiö, Kittilä, Muonio
|
|
Pinta-ala
|
59 426 ha
|
|
Aluetyyppi
|
SCI ja SPA
|
Alueen kuvaus:
Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa kohtaavat Metsä-Lappi ja Tunturi-Lappi. Enontekiön Käsivarren suurtuntureiden jälkeen tällä alueella ovat Suomen suurimmat suhteelliset korkeuserot huippujen ja ympäröivän maaston välillä - yli 500 m. Alue on lukuisten eläin- ja kasvilajien levinneisyyden ääriraja - joko eteläinen tai pohjoinen. Tunturiketjun juurella ja kuruissa leviävät Lapille tyypilliset laajat metsä- ja aapasuoalueet. Eteläosan metsissä ovat hallitsevina vanhat paksusammalkuusikot, pohjoisempana ne vaihtuvat männiköiksi. Kuusen pohjoisraja kulkee Pallaksen ja Ounaksen tunturiryhmien välissä. Metsänrajan yläpuolella olevilla tunturikankailla kasvaa monilajinen tunturikasvillisuus. Alueeseen kuuluvat kymmenet kirkasvetiset pikkulammet ja tunturipurot laskevat lännessä Muonionjokeen ja idässä Ounasjokeen. Alueella on luontotyyppiä letot (7230) yhteensä 306 ha.
Pallas-Ounastunturin alueen tarkoituksena on suojella Tunturi-Lapin eteläreunalla esiintyvää luonnonmetsää, soita sekä tunturiluontoa. Alueen lajistoon kuuluu ainutlaatuisella tavalla eteläisiä lajeja, esimerkiksi kyy ja pohjoisia tunturilajeja kuten ahma. Lisäksi raakun ainut Länsi-Lapin esiintymä ja kuusen metsärajan vaihtuminen laajoiksi tunturikoivikoiksi tunturiselänteellä tekevät alueesta poikkeuksellisen. Tärkeän suojelutehtävänsä ohella kansallispuisto tarjoaa erinomaisen toimintaympäristön ja mahdollisuuden harjoittaa tutkimusta, luontaiselinkeinoja, luonto-opetusta ja perinteistä, omin voimin tehtävää luontomatkailua. Alueella tehdään merkittävää metsänraja- ja ilmastotutkimusta monien ekologisten ja taloudellisten tutkimushankkeiden lisäksi. Pallastunturi kuuluu Suomen kansallismaisemiin.
Pallas-Ounastunturin alueen lajistossa vaikuttaa voimakkaasti jakautuneisuusi tunturi- ja boreaaliseen havumetsälajistoon. Pallas-Ounaksella kohtaavat esiintymisalueensa pohjoisrajalla olevat eteläiset lajit, esimerkiksi teeri, sekä pohjoiset tunturialueiden lajit, kuten keräkurmitsa, tunturikihu, lapinsirkku ja punakuiri. Huomattavassa osassa Pallas-Ounastunturin alueen linnustossa ovat myös tunturilaaksojen pahtojen petolinnut. Pallas-Ounastunturin alueella esiintyy levinneisyydeltään eteläisiä ja vaateliaita lehtokasveja, kuten velholehti, kivikkoalvejuuri, kotkansiipi ja kaiheorvokki.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:
Pääosa Natura-alueesta on ollut Pallas-Ounastunturin kansallispuistoa vuodesta 1938 lähtien. Pallas-Ounastunturin kansallispuisto lakkautettiin vuoden 2004 lopussa ja alue liitettiin uuteen Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Pallas-Ounastunturin Natura-alue kuuluu tähän puistoon kokonaisuudessaan.
Luontodirektiivin luontotyypit:
|
Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae)
|
3 %
|
|
Humuspitoiset lammet ja järvet
|
<1 %
|
|
Alpiiniset joet ja niiden penkereiden ruohokasvillisuus
|
<1 %
|
|
Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta
|
<1 %
|
|
Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat
|
16 %
|
|
Subarktiset Salix-pensaikot
|
1 %
|
|
Alpiiniset ja boreaaliset silikaattialustan niityt
|
<1 %
|
|
*Keidassuot
|
<1 %
|
|
Vaihettumissuot ja rantasuot
|
<1 %
|
|
Fennoskandian lähteet ja lähdesuot
|
<1 %
|
|
*Cratoneurion-huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia
|
<1 %
|
|
Letot
|
<1 %
|
|
*Aapasuot
|
4 %
|
|
*Palsasuot
|
<1 %
|
|
Vuorten kvartsipitoiset vyörysoraikot ja -lohkareikot lumirajalla
|
<1 %
|
|
Kasvipeitteiset silikaattikalliot
|
<1 %
|
|
*Boreaaliset luonnonmetsät
|
57 %
|
|
Tunturikoivikot
|
8 %
|
|
Boreaaliset lehdot
|
1 %
|
|
Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit
|
3 %
|
|
*Fennoskandian metsäluhdat
|
<1 %
|
|
* Puustoiset suot
|
7 %
|
* priorisoitu luontotyyppi
Luontodirektiivin liitteen II lajit:
|
*ahma
|
|
saukko
|
|
pohjanharmoyökkönen
|
|
lapinleinikki
|
|
isonuijasammal
|
|
lettorikko
|
|
alueella 1 uhanalainen laji
|
* priorisoitu laji
Lintudirektiivin liitteen I linnut:
|
ampuhaukka
|
pikkulokki
|
|
helmipöllö
|
pohjantikka
|
|
hiiripöllö
|
pyy
|
|
kaakkuri
|
sinirinta
|
|
kapustarinta
|
sinisuohaukka
|
|
keräkurmitsa
|
suokukko
|
|
kuikka
|
suopöllö
|
|
kurki
|
teeri
|
|
lapintiira
|
uivelo
|
|
laulujoutsen
|
varpuspöllö
|
|
liro
|
vesipääsky
|
|
metso
|
alueella 6 uhanalaista lajia
|
|
palokärki
|
|
Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat
säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut:
|
metsähanhi
|
jänkäkurppa
|
|
jouhisorsa
|
mustaviklo
|
|
lapasotka
|
punajalkaviklo
|
|
mustalintu
|
jänkäsirriäinen
|
|
pilkkasiipi
|
lapinuunilintu
|
|
tuulihaukka
|
selkälokki
|
|
lapinsirri
|
koskikara
|
Muuta lajistoa:
|
tunturikihu
|
korpiludekääpä
|
purolaakasammal
|
|
nieriä
|
koskikorvasammal
|
raidantuoksukääpä
|
|
ilves
|
kotkansiipi
|
riekonkääpä
|
|
karhu
|
liekokääpä
|
rustikka
|
|
susi
|
lohkokääpä
|
ruutusammal
|
|
ahonoidanlukko
|
louhennahka
|
salokääpä
|
|
aurinkomalikka
|
munasammal
|
silokääpä
|
|
hentohaprakääpä
|
mäkäränsammal
|
sinikesijäkälä
|
|
hetekinnassammal
|
paljakkalehväsammal
|
sirppikääpä
|
|
kaiheorvokki
|
pikkukennokääpä
|
suikeanoidanlukko
|
|
kairakääpä
|
pikkuliluskasammal
|
suippohärkylä
|
|
känsäorvakka
|
pikkulovisammal
|
taigaorvakka
|
|
kantokorvasammal
|
pohjanhuurresammal
|
tunturikarvasammal
|
|
kantoraippasammal
|
pohjanisolehväsammal
|
tunturikehräsammal
|
|
ketonoidanlukko
|
pohjannoidanlukko
|
tunturikinnassammal
|
|
kituhaprakääpä
|
pohjanpussisammal
|
tunturimuppisara
|
|
kivikkoalvejuuri
|
pohjanvaskisammal
|
välkkyludekääpä
|
|
kivikoukerosammal
|
pursukääpä
|
velholehti
|
|
korkkikerroskääpä
|
|
|
Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.
Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):
Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.
Degerstedt, K. 1988. Pallas-Ounastunturin linnustoselvitys 1987-1988. Loppuraportti. Lintutieteellisten yhdistysten Liitto ry. 12 s.
Eeronheimo et al. 1992: Pallas-Ounastunturin kansallispuiston kasvillisuus – Ounastunturin Pyhäkeron alue. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 427, Metsäntutkimuslaitos. 119s.
Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen T., & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, Helsinki. 656 s.
Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.
Kuusisto, A. 2003. Ylläs-Aakenuksen alueen luonto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 141. Metsähallitus. 213 s.
Koivisto, I. (toim.) 1989: Suomen eläimet, nisäkkäät. Weiling-Göös, Espoo. 336 s.
Lappalainen, Markku 2001: Suomen kansallispuistot: ulapalta paljakalle.Metsähallitus, Luonnonsuojelu, Jyväskylä, Gummerus. 168 s.
Leivo, Mauri et.al. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Bird Life Suomen julkaisuja no 4. Kuopio. Suomen graafiset palvelut. 142 s.
Metsähallitus 2002: Ylläs-Aakenustunturin vanhojen taigametsien suojelu, esite.
Metsähallitus 2002: Ylläksen Kiirunankieppi, esite.
Metsähallitus 2005: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, esite.
Metsähallitus 2005. Ylläksen luontopolut - Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, esite.
Metsähallitus 2008: Pallas–Yllästunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja C nro 36. 198 s.
Metsäntutkimuslaitos 1998 (toim. Timo Penttilä, Eino Piri, Mirja Vuopio): Pallas–Ounastunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 1998–2017. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 716. Rovaniemen tutkimusasema ja Tutkimusmetsäpalvelut, Saarijärvi, Gummerus. 108 s.
Niemelä, Tuomo 2005: Käävät, puiden sienet. Kasvimuseo, Ympäristöministeriö, Helsinki. 319 s.
Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 427 s.
Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s.
Sihvo, J. 2002: Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja Urho Kekkosen kansallispuiston luontokartoitus. Loppuraportti osa 2. Ylä-Lapin luontotyypit. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 137.
Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet > IBA-alueet ja tiedot kohteittain > Pallas-Ylläksen tunturialueet (IBA)
Ulvinen, T. Syrjänen, K. ja Anttila, S. (toim.) 2002: Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 560. 354 s.
Virtanen, R. 1990: Kasvistohavaintoja Pallas-Ounastunturin kansallispuiston pohjoisosasta. (Floristical notes from northern part of Pallas-Ounastunturi national park, western Finnish Lapland). Lutukka 6(3): 81-87
Väisänen R. A., Lammi E., Koskimies P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.
www.luontoon.fi > Retkikohteet > Kansallispuistot > Pallas–Yllästunturin kansallispuisto
|