Hyppää sisältöön   RSS |  Sivukartta |  På svenska |  In English  
 
ymparisto.fi

       Tarkennettu haku
 
 
Ympäristöministeriö | Suomen ympäristökeskus | Alueellista ympäristötietoa | www.ara.fi
« Edellinen taso
11.6.2010 (Päivitetty)
Lapin ELY
Ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön
VERSIOT
Tulostusversio
Jaa
www.ymparisto.fi > Lappi > Luonnonsuojelu > Natura 2000 -verkosto > Natura 2000 -kohteet... > Enontekiön Natura 20... > Puljun erämaa
  
Uudistamme verkkopalvelua kevään 2013 aikana.
Lue lisää uudistuksesta

Vastaa uudistusta koskevaan asiakaskyselyyn

Puljun erämaa

Koodi

FI 130 0601

Kunta

Kittilä,Enontekiö

Pinta-ala

56 351 ha

Aluetyyppi

SCI ja SPA

Alueen kuvaus:

Puljun erämaa on vaihettumisvyöhykettä Kittilän pohjoisten metsäkairojen ja Enontekiön harvojen metsänrajametsien välissä. Erämaan eteläosaa luonnehtivat suuret suot ja kuusivaltaiset matalat vaarat. Pohjoisempana kuusi väistyy nopeasti ja mänty valtaa tunturikoivun ohella vaarojen ja tuntureiden rinteet. Alavimmilla mailla pensaikkoiset jängät saartavat järviä. Alueen eteläosassa sijaitseva Puljutunturi nousee 471 metriin. Pohjoisreunalla on laakea Avisuora- ja Peltotuntureiden ylänkö.

Erämaa-alueen perustamisen tarkoituksena on alueen erämaaluonteen säilyttäminen, sekä saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaaminen.

Puljun erämaa-alueella pesii useita uhanalaisia ja harvinaisia lintulajeja.

Aluetta käytetään puolustusvoimien harjoitus- ja ampumatoimintaan sekä sotilaalliseen rakentamiseen. Alueella on puolustusvoimien toimintaan liittyviä rakenteita ja laitteita.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Natura-alue muodostuu Puljun erämaasta (EMA), lukuun ottamatta luonnonmukaisesti hoidettavia metsiä sekä Raakevuoman- Vuossijängän alueesta, joka kuuluu soidensuojeluohjelmaan (SSO).

Puljun erämaa-alue on toteutettu perustamalla siitä erämaalain mukainen alue. Lisäksi Raakevuoman -Vuossijängän alueesta suuri osa on toteutettu muodostamalla siitä luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Muun alueen suojelu tullaan toteuttamaan myös luonnonsuojelulain nojalla.

Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Kuivat Calluna ja Empetrum nigrum-nummet/dyynit

2 %

Humuspitoiset lammet ja järvet

1 %

Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat

15 %

Subarktiset Salix-pensaikot

10 %

Alpiiniset ja boreaaliset silikaattialustan niityt

5 %

Vaihettumissuot ja rantasuot

10 %

*Aapasuot

15 %

Kasvipeitteiset silikaattikalliot

3 %

*Boreaaliset luonnonmetsät

20 %

Boreaaliset lehdot <1 %

*Puustoiset suot

6 %

*Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior-tulvametsät (Alno-Padion,Alnion incanae,Salicion albae)

2 %

* priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

*ahma

*naali

saukko

lapinleinikki

*priorisoitu laji

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

ampuhaukka

palokärki

helmipöllö

pohjantikka

hiiripöllö

sinirinta

kalatiira

sinisuohaukka

kapustarinta

suokukko

kuikka

suopöllö

kurki

uivelo

lapintiira

varpuspöllö

laulujoutsen

vesipääsky

liro

alueella 3 uhanalaista lajia

metso

 

Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat
säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut:

metsähanhi

jänkäkurppa

mustaviklo

tunturikihu

jouhisorsa

koskikara

mustalintu

lapasotka

pilkkasiipi

lapinkirvinen

lapinsirri

 

Muuta lajistoa:

isolepinkäinen

lapinuunilintu

jänkäsirriäinen

ilves

kuukkeli

karhu

lapintiainen

susi

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.

 

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Erämaakomitean mietintö 1988. Komiteamietintö 1988: 39, Helsinki, Valtion painatuskeskus. 238 s.

Eurola S. & Kaakinen, E.1978: Suotyyppiopas. Porvoo, WSOY. 87 s.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Johansson, Peter (toim.) 2000: Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenikerrostumat geologisina luontokohteina. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 151. Espoo. 76 s.

Kallio, P. 1980: Metsän ja tundran välillä. Teoksessa: Havas, P. (toim.): Suomen luonto 1. Luonto toimii. Tunturit. Helsinki, Kirjayhtymä. ss. 237-253.

Kalliola, R. 1958: Suomen luonto mereltä tuntureille. Porvoo-Helsinki. WSOY. 604 s.

Kalliola, R.1973: Suomen kasvimaantiede. Porvoo-Helsinki, WSOY. 308 s.

Laine, J. & Vasander, H. 1990: Suotyypit. Hämeenlinna, Kirjayhtymä. 80 s.

Ruuhijärvi, Rauno 1980: Suoluontoa pohjoisesta etelään.Teoksessa Ruuhijärvi, Rauno & Häyrinen Urpo: Suomen luonto 3: Suot, Helsinki, Kirjayhtymä ss. 123-164.

Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet > IBA-alueet ja tiedot kohteittain > Lemmenjoki-Hammastunturi-PuljuJoutsenaapa-Kaita-aapa (IBA)

www.luontoon.fi > Retkikohteet > Lapin erämaa-alueet > Puljun erämaa

 

 

© Copyright Valtion ympäristöhallinto  | Palvelukuvaus  | Jätä palautetta | Yhteystiedot