Hyppää sisältöön   RSS |  Sivukartta |  På svenska |  In English  
 
www.ymparisto.fi

       Tarkennettu haku
 
 
Ympäristöministeriö | Suomen ympäristökeskus | Alueellista ympäristötietoa | www.ara.fi
« Edellinen taso
26.10.2007 (Päivitetty)
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
Ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön
VERSIOT
Tulostusversio
 
www.ymparisto.fi > Pohjois-Pohjanmaa > Luonnonsuojelu > Maisemansuojelu ja -... > Arvokkaat maisema-alueet > Kiiminkijoen Koiteli
  
Valtion aluehallinto on uudistunut 1.1.2010. Alueellisten ympäristökeskusten tehtävät ovat siirtyneet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin, alueellisten ympäristökeskusten ympäristölupatehtävät ja ympäristölupavirastojen tehtävät aluehallintovirastoihin. Lue lisää

Kiiminkijoen Koiteli

Kiiminki

Kiiminkijoen ranta-alueet ovat jokivarsille tyypil­lisesti asuttuja ja viljeltyjä. Huttukylä ja Ylikylä edustavat tällaista jokivarsiasutusta. Niiden välissä kallioisessa uomassa virtaa vapaana Koitelinkoski. Kosken kohdalla joki jakautuu useammaksi uomak­si, joiden väliin on syntynyt pitkänomaisia saaria. Koitelista yläjuoksuun olevaa Tulisaarta käytettiin hautausmaana 1550-1600 -luvulla. Myös Myllysaa­ri on ollut hautausmaana. Alueella on viisi inventoi­tua perinnemaisemaa, joista merkittävin on Koitelin Sahansaaren keto ja niityt. Uleå-yhtiön omistama Koitelin saha toimi Koitelinsaarella (Sahansaarella), maisemallisesti erittäin merkittävällä paikalla v. 1784-1891. Sahan perustuksia on yhä jäljellä.

 

 

Raaka-aine Koitelin sahalle tuli pääasiallisesti Kii­minkijoen uiton mukana. Ensimmäinen uittosääntö annettiin v. 1877. Uitto oli alusta pitäen irtouittoa, alkuvuosina kaksivuotista; ensimmäisenä vuonna puut uitettiin Huosiuslampiin asti ja toisena kesänä siitä edelleen jokisuulle. Uiton huippuvuodet olivat 1937 ja 1946, uittomäärä oli kumpanakin vuonna 5,5 miljoonaa kuutiojalkaa. Uitettava puumäärä vä­heni niin, että uitto tuli kannattamattomaksi ja vii­meinen uittovuosi oli v. 1958.

Koiteli on jo vanhastaan tunnettu juhannusvalvo­jaisten ja lavatanssien paikkana. Tanssilava oli käy­tössä 1950- ja 1960-luvuilla. Kosken seutu on ur­heilukalastajien ja retkeilijöiden suosima. Länsiran­nalla on Veitsiluoto Oy:n lomamajoja.

Ylikylän Liikanen on Kiimingin ensimmäinen py­syvä asuinpaikka. Paikalla on nyt tyypillinen kiimin­kiläinen maalaistalo, aitta ja komea kivinavetta. Ti­lan pelloilta on löytynyt vanhaan asutukseen viit­taavia tarve-esineitä. Joen rannassa on v. 1906 tul­van tuhoaman Laurinkosken myllyn jäänteitä, mm. myllykanava. Kiimingin ensimmäiset sähköt Yliky­lälle on saatu vuosisadan alussa rakennetun Väänä­sen saha- ja myllylaitoksen sähköturbiinista. Ny­kyisinkin se tuottaa sähköä oman talon tarpeisiin.

Huttukylän perinteistä rakennuskantaa ovat mm. Ala-Iisakka 1700-luvulta ja Ylä-Iisakka vuodelta 1870 sekä v. 1883 rakennettu Ranta-Lehmilä. Talon korkea kammiaitta on osittain päreillä vuorattu. Akateemikko Oskari Jauhiaisen syntymäpaikka Kantola on pieni perinteinen pihapiiri. Päärakennus on rakennettu vuoden 1850 vaiheilla, kivinavetta 1800-luvulla ja aitta v. 1781. Huttukylän koulu on kirkonkylän koulun jälkeen Kiimingin toinen koulu. Se aloitti toimintansa v. 1913 ja oli alun perin Koite­lin sahan päärakennus, joka siirrettiin nykyiselle pai­kalleen. Aktiivisesti toimivan Huttukylän nuo­risoseuran talo on rakennettu v. 1909. Nuorisoseura omistaa myös kuuden aitan ryhmän, Runttilan mu­seoaitat. Vanhin aitoista on vuodelta 1720, vuonna 1845 rakennetussa vilja-aitassa on museo.

Sivun alkuun

 
   
 
© Copyright Valtion ympäristöhallinto  | Palvelukuvaus  | Jätä palautetta | Yhteystiedot