Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat

Matti Ahola & Kimmo Silvonen

Yökkösten heimo (Noctuidae) on perhosten lahkon (Lepidoptera) lajirikkain. Suomessa on tavattu yli 2500 perhoslajia, joista n. 400 kuuluu yökkösiin. Ne ovat pääasiassa yöaktiivisia hyönteisiä. Useimmat aikuiset yökköset käyvät halukkaasti kukilla mettä imemässä ja toimivat samalla pölyttäjinä. Toukat syövät pääasiassa kasvien lehtiä ja kukkia, jotkut lajit elävät ravintokasvinsa varren sisällä tai juurissa. Monet lajit ovat erikoistuneet elämään ihmisen ravinnokseen viljelemillä kasveilla ja aiheuttavat toiminnallaan ajoittain suurtakin tuhoa.

Ritariyökkösten toukkien pää on koristeellinen, kuvassa Catocala elocata © Kimmo Silvonen

Hankkeen taustaa

Vaikka yökköset ovat aikuisina hyvin yleisiä ja lajistokin on hyvin tunnettu, ovat näiden perhosten varhaisvaiheet vielä monesti tuiki tuntemattomia. Toukkatutkimuksemme eräänä tavoitteena onkin lajituntemuksen lisääminen. Pyrimme löytämään diagnostisia tuntomerkkejä, joilla eri lajien toukat voitaisiin tunnistaa. Laadimme määrityskaavoja, joita voi käyttää tunnistuksen apuna. Kun yökkösten taksonomia on ollut viime vuosina käymistilassa ja sukujen, tribusten ja alaheimojen väliset sukulaisuussuhteet monessakin tutkimuksessa työn alla, on tavoitteena myös löytää toukista mahdollisia tuntomerkkejä fylogeniatutkimusten apuvälineiksi. On olemassa merkkejä siitä, että aikuisissa perhosissa esiintyviä taksonomisia ongelmia saadaan ratkaistuksi toukissa ilmenevien tuntomerkkien avulla. Pyrkimyksenä on myös kartoittaa lajien ravintokasvikirjoa sekä kirjallisuuden että julkaisemattomien omien sekä alan harrastajien havaintojen pohjalta.

Savukirjoyökkösen (Lasionycta skraelingia) toukka elää erittäin harvinaisena Metsä-Lapin ja Kainuun rämeillä © Kimmo Silvonen

Toukat tutkimusta varten on saatu pääasiassa itse kasvattamalla. Etsitään lajin naaras, jonka annetaan munia, joista kasvatetaan toukkia. Työ on monenlajin suhteen varsin hidasta. Esimerkiksi harmoyökköstenkehitys on kaksivuotinen. Pitkä toukka-aika on saatu lyhennettyä muutamaan kuukauteen kasvattamalla toukkia lampun alla. Valo näyttää stimuloivan ainakin pohjoisia lajeja jatkamaan kasvuaan yli normaalin diapausin. Koska lajeja on paljon, on yhteistyö muiden toukkia tutkivien tai alan harrastajien kanssa ollut ensiarvoisen tärkeätä. Viimeisten 20 vuoden aikana kontaktit eurooppalaisten, japanilaisten ja kanadalaisten toukkatutkijoiden kanssa ovat laajentaneet työkentän sirkumpolaariseksi.

Tavoitteet

Hankkeen painopiste on toukan rakenteellisten tuntomerkkien selvittäminen. Työssä tutkitaan pääasiassa täysikasvuisia toukkia. Elävistä toukista dokumentoidaan värit ja kuviot valokuvaamalla ja myös merkitsemällä yksityiskohdat muistiin. Toukan habitustuntomerkkejä kirjataan n. 80/laji. Preparoitaessa varsinkin värit muuttuvat menetelmästä riippumatta, joten ne pitää kirjata ensin. Toukat säilötään sekä alkoholiin että preparoidaan nk. puhaltamalla. Toukista tehdään edelleen suuosapreparaatit. Yökköstoukan suuosien yksityiskohdat sisältävät varsinkin taksonomisesti tärkeitä rakenteita mutta myös diagnostisia määrityskaavoissa käyttökelpoisia tuntomerkkejä. Suuosien lisäksi kirjataan toukan muut morfologiset erityispiirteet. Puhaltamalla preparoidusta toukasta tutkitaan vielä tarkemmin ketotaksia eli toukan karvojen ja poorien sijainti. Kaikilla yökköstoukilla on samat sukaset. Niiden keskinäinen asema voi kuitenkin vaihdella lajista toiseen ja tämän vaihtelun selville saamiseksi tutkitaan myös sukasten topografia.

	Kirjasarjan osa 1.

Tulokset

Tulokset julkaistaan kirjasarjana. Tällä hetkellä sarjasta on ilmestynyt ensimmäinen osa ja toisen osan käsikirjoitus on työn alla. Kirjasarjan perspektiivi on Pohjois-Eurooppaa laajempi käsittäen alueen leveyspiirin 52 pohjoispuolella Islannista Ural-vuoristoon. Tutkimuksesta on julkaistu toistakymmentä erillistä artikkelia, joissa on kuvattu tieteelle uusia toukkia. Alueelta on myös kuvattu kaksi tieteelle uutta yökköslajia. Suomenkielistä kirjallisuutta on aiheesta julkaistu hyvin vähän. Edellinen toukkakuvauksia sisältänyt kirja on vuodelta 1940 (K. J. Valle: Yökköset, Noctuae). Noihin aikoihin vielä tuntemattomia toukkalajeja on onnistuttu Suomesta löytämään yli 30. Kun uudet maahanmuuttajalajit otetaan huomioon, on tunnettujen yökköstoukkien lukumäärä noussut noin 80:llä lajilla.

Lisätietoja: matti (at) mahola.pp.fi