|
Jäänpaksuusmittaukset lopetetaan tältä talvelta. Mittauksia jatketaan taas ensi talvena.
|
Jäänpaksuusmittauksia Kuuhankavedellä 2010.
|
| |
20.1. |
30.1. |
10.2. |
20.2. |
28.2. |
10.3. |
20.3. |
30.3. |
10.4. |
20.4. |
30.4. |
| Lumen paksuus jään päällä, cm |
12 |
15 |
31 |
33 |
33 |
|
13 |
5 |
7 |
|
|
| Vesikerros jään päällä, cm |
1 |
0 |
1 |
3 |
16 |
|
3 |
0 |
3 |
|
|
| Kohvajää, cm |
9 |
13 |
13 |
15 |
16 |
|
? |
14 |
14 |
|
|
| Vesikerros kohva- ja teräsjään välissä, cm |
3 |
0 |
0 |
0 |
0 |
|
14 |
10 |
0 |
|
|
| Teräsjää, cm |
19 |
22 |
24 |
24 |
24 |
|
? |
? |
? |
|
|
| Jään kokonaispaksuus, cm |
31 |
35 |
37 |
39 |
40 |
|
64 |
64 |
36 |
|
|
Sisällys
Päivitetyt jäänpaksuudet
Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus havainnoi vesistöjen jäänpaksuutta alueellaan kymmenellä järvellä. Lisäksi viidellä järvellä tehdään havaintoja kerran kuukaudessa.
 |
Jään paksuushavainnot ovat tärkeitä vesistön perustutkimuksen, mutta myös kaikkien jäällä liikkujien kannalta. Virallinen mittausverkosto pyrkii edustavuuteen ja välttelee näin ollen ohutjäisiä kapeikkoja ja virtapaikkoja.
Havaintoja tehdään kolme kertaa kuukaudessa, joka kuukauden 10., 20. ja 30. päivä (viidellä järvellä kerran kuussa). Yleensä jäänpaksuuden havaintopaikka sijoitetaan vähintään 50 m päähän rannasta. Mittauksessa käytetään senttimetrijaotettua jäämittaa ja kolmea kohvajään paksuutta mittaavaa sauvaa. Jokaisella mittauskerralla kairataan kolme reikää uusiin kohtiin sekä mitataan jään kokonaispaksuus (teräsjää, kohvajää ja mahdolliset välissä olevat vesikerrokset), vesisyvyys (vedenkorkeus mitattuna jään alapinnasta), kohvajään paksuus ja lumen paksuus kohvajään päällä. |
Jään kokonaispaksuuksia virallisilla havaintopaikoilla. Lisäksi ero pitkäaikaiseen keskiarvoon ja edelliseen talveen. Kaikki havaintopaikat sijaitsevat n. 50 etäisyydellä rannasta, lukuunottamatta Tehinselkää ja Näreselkää. Jään kokonaispaksuus nolla (0) voi tarkoittaa myös, että jää on vielä niin heikkoa ettei sitä ole turvallista mitata.
| Havaintopaikka |
Jään kokonaispaksuus cm. |
Ero ajankohdan keskiarvoon cm. |
Ero edelliseen vuoteen cm. |
Havaintoaika |
| 1. Muurasjärvi |
59 |
+ 2 |
+ 7 |
30.3. |
| 2. Saanijärvi |
53 |
- 2 |
+ 1 |
10.4. |
| 3. Petäjävesi Karikkoselkä |
59 |
|
+ 8 |
30.3. |
| 4. Konnevesi Näreselkä |
53 |
- 3 |
+ 10 |
10.4. |
| 5. Pääjärvi |
44 |
- 11 |
- 4 |
10.4. |
| 6. Kivijärvi Saarensalmi |
59 |
+ 10 |
+ 11 |
30.3. |
| 7. Kuuhankavesi |
36 |
- 16 |
- 21 |
10.4. |
| 8. Päijänne Tehinselkä |
58 |
+ 10 |
+ 18 |
30.3. |
| 9. Kitusjärvi |
32 |
- 14 |
- 17 |
10.4. |
| 10. Jääsjärvi |
47 |
- 3 |
- 4 |
10.4. |
| |
|
  |
|
Järvien jäätymisen ja jäänlähdön keskiarvoja
Keski-Suomessa
|
| |
Järvien jäätyminen
Jäätymisessä muodostuvaa ensimmäistä jääpintaa kutsutaan ensijääksi. Pakkasen vaikutuksesta jää alkaa paksuuntua ensijään alapinnasta alaspäin. Aluksi jään paksuuntuminen on nopeaa, mutta hidastuu myöhemmin jään eristäessä itsensä. Järvien rantaosat jäätyvät aikaisemmin kuin keskiosat, koska lämpimämpi vesi valuu tiheämpänä pohjaa pitkin kohti järven syviä osia saaden aikaan kiertoliikkeen, joka työntää kylmää vettä rannoille. Myös tuulen voimakkuus on pienempi rannoilla kuin järven keskellä. Jäätyminen ilmoitetaan, kun havaintopaikan koko näköpiiri on jäätynyt. Usein havaintopaikka jäätyy aikaisemmin kuin koko näköpiiri. Tämän takia jäänpaksuuden mittaus voidaan, joskus aloittaa jo ennen kuin koko näköpiiri on jäätynyt.
Kivijärven jäätyminen 1983 - 2009.png
Saanijärven jäätyminen 1983 - 2009.png
Pääjärven jäätyminen 1983 - 2009.png
Tehinselän jäätyminen 1994 - 2009.png Jääpeitekauden pituuksia joillakin havaintopaikoilla
Kuvissa on esitetty vuodesta 1998 lähtien jääpeitekausien pituuksia ko. havaintopaikoilla. Havaintopaikat eivät edusta koko järven jäätilannetta vaan havainnot tehdään yleensä vedenkorkeus- tai jäähavaintopaikan laheisyydessä.
Jääpeitekausi Kivijärvellä 1998 - 2009.png
Jääpeitekausi Saanijärvellä 1998 - 2009.png
Jääpeitekausi Pääjärvellä 1998 - 2009.png
Jääpeitekausi Tehinselällä 1998 - 2009.png Jäänlähtö
Järvien rannat lämpenevät keväällä nopeammin kuin keskiosat, koska matalan veden lämpötila kohoaa nopeammin kuin järven syvimpien kohtien. Tämän vaikutuksesta järven virtaamattomissa osissa ensimmäiset sulat alueet ilmestyvät rannoille. Kun lumi on sulanut jään pinnalta, ilmestyvät ensimmäiset avoimena lainehtivat aukot. Jääkannen heikettyä riittävästi alkavat tuulet ja virtaukset liikuttaa jäitä. Vähätuulisina ja hitaasti lämpenevinä keväinä saattavat jäät myös sulaa paikoilleen. Keväällä auringon lämpösäteily irrottaa jääkiteitä toisistaan ja jää puikkoontuu, jolloin jään paksuus ei enää merkitse jään turvallisuutta. Jään paksuuskasvu
Jään paksuus kasvaa aluksi nopeasti, mutta lumen ja jään pienen lämmönjohtavuuden takia hidastuu myöhemmin. Jääpeitteen alapinnan lämpötila pysyttelee koko ajan lähellä nollaa. Paksuuskasvu ei kuitenkaan normaalisti tapahdu pelkkänä teräsjään kasvuna. Teräsjään päälle satava lumi saattaa painaa jäänpinnan vedenpinnan alapuolelle muodostaen siten teräsjään päälle lumisohjoa, joka jäätyessään muuttuu niin sanotuksi kohvaksi. Kohvajää on yleensä väriltään harmaata kun teräsjää on sinertävää. Kohvajää on pehmeämpää ja heikompaa kuin teräsjää. Railot ja harjanteet jäällä
Kovilla pakkasilla jään pinta kylmenee lähelle ilman lämpötilaa, jolloin jään kutistuessa siihen syntyy railoja. Kun railoihin noussut vesi on jäätynyt ja lämpötila alkaa nousta tapahtuu jäässä laajenemista, joka työntää jäätä rannoille tai jää saattaa nousta harjanteiksi selille. Harjanteet sijaitsevat usein samolla alueilla. Jään lämpötilakertoimen perusteella voidaan laskea, että jos jään lämpötila laskisi kovilla pakkasilla 0 oC: sta -20 oC: een, syntyisi jään kutistuessa 1 km pituiseen järveen halkeamia ja railoja, joiden yhteisleveys olisi 1 m. Vastaavasti jään lämmetessä saman verran, se laajenisi 1 metrin. Teorissa jos n. 130 km pitkän Päijänteen jää kutistuisi saman verran koko pituudeltaan, siihen tulleiden halkeamien ja railojen yhteisleveys olisi n. 130 m Jään kantavuus
Yleensä jo viiden sentin vahvuinen teräsjää kantaa ihmisen. Ehjän teräsjään kantavuus lasketaan kaavalla (5 x h2 = P [kg]). Keväällä vielä aamulla kantanut jää voi jo puolen päivän aikaan pettää. Päältäpäin on vaikea arvioida jään kantavuutta. Tummat kohdat heikkenevät nopeammin auringon valon vaikutuksesta. Jäät ovat heikkoja veden virtauksen vuoksi joissa, järvien kapeikoissa, karikoilla, niemenkärjissä sekä jokien ja purojen suistoissa. Viemäreiden laskualueilla lämpimät päästövedet heikentävät myös jäätä. Sillat ja laiturit sitovat lämpöä ja synnyttävät virtauksia, jotka heikentävät jäätä niiden lähellä. Jäässä olevat halkeamat heikentävät myös sen kantavuutta. Suoraan kulkevan halkeaman reunalla jää kantaa noin 40 % ehjän jään kantavuudesta. Jos kaksi halkeamaa leikkaa suorakulmaisesti toisensa, pienenee kantavuus 25 %:iin. Moottorikelkalla ajettaessa teräsjään on oltava vähintään 15 cm vahva.
Tielaitos on laatinut lähinnä jääteitä varten jäänkantonormiston. Taulukkoarvot on saatu laskelmien ja kokemusten perusteella. Jos jää on koko paksuudeltaan teräsjäätä, saadaan suurimmat sallitut kuormitukset suoraan taulukkoarvoina. Kun teräsjään lisäksi esiintyy tähän yhteen jäätyneenä kohvajäätä, saadaan jään tehollinen paksuus lisäämällä teräsjään paksuuteen puolet kohvajään paksuudesta. Kohvajään paksuudesta voidaan kuitenkin ottaa huomioon enintään teräsjään suuruinen paksuus.
Jäänkantavuustaulukko
Esimerkki 1. Kun teräsjään paksuus on 40 cm ja kohvajään 20 cm, on jään tehollinen paksuus 40cm + 0.5 x 20 cm = 50 cm.
Esimerkki 2. Kun teräsjään paksuus on 30 cm ja kohvajään 80 cm, on jään tehollinen paksuus 60 cm. (Teräsjäätä 30 cm ja kohvajäätä enintään teräsjään paksuus eli 30cm). Lisätietoja jäänpaksuuksista:
Keski-Suomen ely-keskus, Petteri Kemppi, puh. 040 747 0684.
|
 |