|
|
|
|
Kuva 1
|
|
Kuva 2a
|
|
Kuva 2b
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ruotsin arkkipiispan Olaus Magnuksen laatima kartta Carta Marina julkaistiin Venetsiassa vuonna 1539. Kartasta näkyy, että jääpeitteinen Merenkurkku oli tärkeä kuljetusreitti Suomen ja Ruotsin välillä.
|
|
Kuvat 2 a ja b: Merenkurkun saaristoa ehdotetaan maailmanperintökohteeksi. Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/04. Layout Päivi Anttila.
|
|
|
|
|
Kuva 3
|
|
Kuva 4
|
|
Kuva 5
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Merenkurkun ehdotettu maailmanperintöalue on Korkean Rannikon liitännäisalue. Korkealle Rannikolle myönnettiin maailmanperintöstatus vuonna 2001. Kuva: © Länsi-Norlannin lääninhallitus
|
|
Infrapunafilmille otettu ilmakuva Björköbyn saaristosta ja sen fladoista, kluuvijärvistä, kluuvifladoista, primäärimetsistä sekä De Geer-moreeneista. © FM Kartta OY, permit nr FMK015
|
|
Merenkurkun saaristo muodostui ennen ja jälkeen jääkauden, noin 10 000-24 000 vuotta sitten. Björköbyn Svedjehamnin ulkopuolella olevat jääkauden kerrostumat, De Geer-moreenit, tekevät alueesta ainutlaatuisen. Kuva: Arto Hämäläinen, Mustasaaren kunta©
|
|
|
Kuva 6
|
|
Kuva 7
|
|
Kuva 8
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jääkauden vaikutus näkyy yhä Merenkurkun saaristossa. Maa kohoaa vuosittain noin 8,0 mm, mikä synnyttää uusia maa-alueita ja elinympäristöjä. Kuva: Pertti Malinen, Metsähallitus©
|
|
Ilmasta kuvattuna pyykkilautaa muistuttavista De Geer -moreeneista voi päätellä vetäytyvän jäätikön todennäköisen liikesuunnan. De Geer -harjanteita esiintyy eniten Merenkurkun saaristossa, kokonaisina ryppäinä. Kuva: Pertti Malinen, Metsähallitus©
|
|
De Geer -moreeniselänteen tyypillinen muoto. Moreeniselänteet muodostuivat todennäköisesti jään alla jäänreunan kanssa samassa suunnassa olevissa railoissa ja raoissa. Kuva: Jukka-Pekka Palmu, GTK©
|
|
|
Kuva 9
|
|
Kuva 10
|
|
Kuva 11
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kun uutta maata kohoaa merestä, Korsnäsin saaristoon syntyy tasaisia, louhikkoisia moreenikenttiä. Kuva: © Metsähallitus
|
|
Suuria poikittaisia moreenimuodostelmia voi nähdä Mikkelinsaarilla. Tyypillistä näille moreeneille ovat epäsäännölliset harjanteet, jotka kohoavat kohtisuoraan jäätikön virtaussuuntaan nähden. Kuva: © Metsähallitus
|
|
Erityyppisiä moreeneja, kuten De Geer- ja Rogen -moreeneja sekä drumliineja, voi nähdä Märaskärissä. Kuva © Maksamaan kunta
|
|
|
Kuva 12
|
|
Kuva 12 a ja12 b
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kuvat: Pertti Malinen, Metähallitus©
|
|
Kuvat 12 a ja b: Maankohoamisen vuoksi Mikkelinsaarilla ei enää pääse veneellä vanhojen laiturien luo. Kuvat: Tuukka Pahtamaa©
|
|
|
|
Kuva 13
|
|
Kuva 14a
|
|
Kuva 14b
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Merenkurkun ehdotettu maailmanperintöalue on Korkean Rannikon liitännäisalue. Korkealle Rannikolle myönnettiin maailmanperintöstatus vuonna 2001. Kuva: Timo Hissa©
|
|
Kuvat 14 a ja b: Merenkurkun ehdotettu maailmanperintöalue on Korkean Rannikon liitännäisalue. Korkealle Rannikolle myönnettiin maailmanperintöstatus vuonna 2001. Kuva:Pertti Malinen, Metsähallitus©
|
|
Kuva:Tuukka Pahtamaa©
|
|
|
Kuva 15a
|
|
Kuva 15b
|
|
Kuva 16
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kuvat 15 a ja b: Kauan sitten Merenkurkun alueella eleli leikkisä jättiläinen. Hän keräsi Ruotsin rannikolta sylillisen kiviä ja viskasi ne Merenkurkun Suomen puoleisille rannoille. Louhikkoiset ja kivikkoiset rannat ovatkin Merenkurkun saaristossa yleisiä. Kuvat:15a Pertti Malinen, Mesähallitus©
|
|
Kuva: Hans Häsbacka©
|
|
Maankohoamisen ansiosta kalat saavat lisää hyviä kutupaikkoja. Keväisin hauet nousevat kluuveihin kutemaan. Kuva © Eero Murtomäki
|
|
|
Kuva 17
|
|
Kuva 18
|
|
Kuva 19
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tyrnimarja syysasussaan. Marjat ovat muuttolinnuille tärkeä ravinnonlähde. Kuva © Eero Murtomäki
|
|
Norppakanta on vähitellen elpynyt 1950-luvun ennätysalhaisista lukemista, joihin olivat syypäänä ympäristömyrkyt (DDT, DDE ja PCB). Kuva © Metsähallitus
|
|
Merenkurkun saaristo on tärkeää virkistysaluetta. Rönnskärin luontoasemalla riittää kesäaikaankävijöitä. Kuva: Pertti Malinen, Metsähallitus©
|
|
Sivun alkuun
|
 |
|
|
|
|
|