Kiiminkijoen yhteistarkkailun tulokset vuodelta 2002 valmistuivat 

Kiiminkijoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisten tilaaman ja Lapin Vesitutkimus Oy:n toteuttaman vesistötarkkailun tulokset vuodelta 2002 ovat valmistuneet.

Vuonna 2002 kesä alkoi aikaisin ja veden lämpötila oli koko kesän hieman tavallista korkeampi. Aikaisesta kesän alusta johtuen levien määrä oli molemmissa jokivesistöissä korkeimmillaan jo kesäkuussa, jolloin levien määrää ilmentävät a-klorofyllipitoisuudet olivat rehevälle vedelle tyypillisellä tasolla. 

Alhaisen järvisyyden takia virtaaman vaihtelut ovat Kiiminkijoella suuria ja sitä kautta kauden sääolot vaikuttavat voimakkaasti vesimääriin ja myös veden laadun vaihteluun. Vuonna 2002 virtaamat olivat lähes koko vuoden keskimääräistä alhaisemmalla tasolla. Vuodenaikaan nähden alhaisimmillaan virtaamat olivat syksyllä loka-marraskuussa, jolloin Kiiminkijoen virtaama oli Haukiputaalla vain noin 30 % pitkän ajan (1961-1990) keskiarvosta. Syksyllä ennätyksellisen pienet virtaamat näkyivät Kiiminkijoella humuksen, raudan, värin ja typen osalta selvästi alhaisempina pitoisuuksina kuin kahtena edellisvuonna. 

Joen meriedustalla, Haukiputaan jätevedenpuhdistamon purkupaikan läheisyydessä mitattiin keväällä, aikaisempien vuosien tapaan, hieman korkeampia ammoniumtypen pitoisuuksia, mutta muutoin jätevesien vaikutus ei näkynyt veden laadussa. Happitilanne oli merialueella hyvä sekä kevättalvella että kesällä. Jokivesi nosti keväällä orgaanisen aineksen ja raudan pitoisuuksia sekä veden väriä jokisuun pohjoispuolella, mutta kesällä virtaamien ollessa vähäisiä jokiveden vaikutusta ei merialueella juuri havaittu. 

Uimarantojen veden laadun seurantatulosten perusteella Kiiminkijoen vesistöalueen veden mikrobiologinen laatu oli hyvä ja täytti täysin uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. 

Kuormitustarkkailussa kaksi jätevedenpuhdistamoa, kaksi kaatopaikkaa sekä turvetuotantoalueita 

Kiiminkijokeen vuosittain kohdistuvasta ravinnemääristä valtaosa on peräisin luonnonhuuhtoumasta. Ihmisen aiheuttamasta ravinteiden hajakuormituksesta maa- ja metsätalouden osuus on suurin. Kuormitustarkkailuun kuuluu kaksi jätevedenpuhdistamoa, kaksi kaatopaikkaa sekä kolmetoista turvetuotantoaluetta.

Puolangan jätevedenpuhdistamolta vuoden 2002 keskimääräinen vesistöön johdettu kuormitus pieneni hieman orgaanisen aineen ja kokonaistypen osalta vuoteen 2001 verrattuna, mutta muuten kuormitus pysyi edellisvuoden tasolla. Haukiputaan Ervastinrannan jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdettu kuormitus kasvoi vuonna 2002 kokonaisfosforin (+13 %) ja kiintoaineen (+43 %) osalta, mutta pieneni muiden kuormitteiden kohdalla verrattaessa vuoteen 2001. Sekä Puolangan että Haukiputaan Ervastinrannan jätevedenpuhdistamojen toiminta vuonna 2002 oli hyvää ja puhdistustulokset täyttivät lupaehdot kaikilta osin.  

Ylikiimingin Kalliomaan kaatopaikan valumavesien vaikutus havaitaan pohjavesinäytteissä sekä alapuolisella Palvaojalla vaihtelevasti, yleensä kohonneina ravinteiden, orgaanisen aineksen, kloridin sekä koliformisten bakteerien pitoisuuksina. 

Kiimingin Välimaan jätteenkäsittelyalueella veden ravinne- ja kloridipitoisuudet sekä sähkönjohtavuus ovat varsin korkeita ja vaikutukset havaitaan myös alapuolisessa Sivuojassa säännöllisesti. Ajoittain myös bakteereja havaittiin kaatopaikan alapuolella runsaammin kuin yläpuolisella vertailupisteellä.  

Vuonna 2002 Kiiminkijoen vesistöalueella turvetuotantoa harjoitettiin 13 suolla, joiden tuotantopinta-ala pysyi lähes samana edellisvuoteen nähden. Kiiminkijoen vesistöalueen turvetuotannon kuormitus oli pääosin vähäisempää kuin edellisinä vuosina 1999-2001, mutta fosfori- ja rautakuormitus pysyivät kuitenkin samalla tasolla kuin vuonna 2001. 

Lohenpoikasten tiheys kasvanut istutusten ansiosta 

Sähkökoekalastusten perusteella lohenpoikasten 1+ ja 2+ ikäluokan keskimääräinen tiheys kasvoi istutusten ansiosta edelleen vuosien 2000 ja 2001 tuloksiin verrattuna. Aikokosken koealalla oli jopa havaittavissa liian suuresta tiheydestä aiheutuvaa poikasten huonokuntoisuutta. Sen sijaan lohen kesänvanhojen poikasten määrä ei yltänyt vuonna 2002 aivan edellisvuoden tasolle. Harjusten kesänvanhojen poikasten esiintyminen oli koealoilla edellisvuosien tapaan niukkaa. Taimenen kesän vanhoja poikasia saatiin nyt aikaisemmista vuosista poiketen kahdelta ylimmältä koealalta. Nuorittajoen koealoilla ei taimenen poikastuotantoa esiintynyt. Myös harjuksen poikastuotanto oli Nuorittajoella edelleen vähäistä.

Nuorittajoella Keinäs-Määtänperän alueen rapukannassa ei ole tapahtunut muutosta. Kirjanpitokalastajien koeravustusten ja Pylväskosken sähkökalastusten perusteella rapukanta oli kohtalaisen hyvä ja pyynnin kestävä. Hamarinjärveltä saatiin havainto ravunpoikasesta verkossa. 

Kiiminkijoella kalastushaitat olivat samansuuntaisia kuin aikaisempina vuosina, vaikka kirjanpitokalastajat eivät huomauttaneet poikkeuksellisista kalastushaitoista. Nuorittajoen yläosalla sen sijaan alhainen vedenkorkeus ja lämmin vesi heikensivät  kalansaaliita. Hamarinjärvellä kalastajien mukaan matalan ja lämpimän veden aikaan kaloissa esiintyi makuhaittoja. 

Lisäksi Utajärven Isosuon alapuolisessa vesistössä Säynäjäojassa ja Leppilammessa tehtiin kalastustiedustelu vuonna 2002. Tiedustelun mukaan alueella kalastaa vuosittain noin 5 taloutta. Kalalajisto on pääosin haukea, ahventa ja pientä lahnaa. 

Tarkkailun toteutus 

Kiiminkijoen yhteistarkkailuraportti kuuluu osana tarkkailuvelvollisten kustantamaan, vesi- tai ympäristöluvissa määrättyyn velvoitetarkkailuun. Vuoden 2002 tarkkailun toteutuksesta ja raportoinnista on vastannut Lapin Vesitutkimus Oy. Vesistö- ja kuormitustarkkailua valvoo Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja kalataloustarkkailua Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikkö. 

Lisätietoja

Vesistötarkkailu

Limnologi Marjaana Eerola, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus,
puh. (08) 315 8348

Kalataloustarkkailu

Kalastusbiologi Markus Huolila, Kainuun TE-Keskus, puh. (08) 616 3812 

Kuormitustarkkailu

Teknikko Olavi Malila, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus,
puh. (08) 315 8557