SY769 Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus

Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo ja
Esteri Ohenoja (toim.), 2005

Suomen ympäristö 769, luonto- ja luonnonvarat, 526 s.
URN:ISBN:9521119977, ISBN 952-11-1997-7 (PDF)
Julkaisu on saatavana myös painettuna ISBN 952-11-1996-9 (nid.)

• SY769, Osa I, Luvut 1-6, s1-36.pdf (1229 kb)
• SY769, Osa I, Luvut 7-10, s37-76.pdf (4481 kb)
• SY769, Osa II, Luvut 1-3, s77-104.pdf (200 kb)
• SY769, Osa II, Luku 4, Levinneisyystaulukko, s105-224.pdf (543 kb)
• SY769, Osa II, Luku 5, Ekologiataulukko, s225-426.pdf (668 kb)
• SY769, Osa II, Liitteet 1-4, Kuvailulehdet,s 427-526.pdf (521 kb)

Tiivistelmä

Julkaisu on ensimmäinen Suomen koko helttasieni- ja tattilajistoa esittelevä teos, jossa on tietoa lajien levinneisyydestä, ekologiasta ja uhanalaisuudesta. Sen pohjana on tekijöiden kolmannen
uhanalaistarkastelun yhteydessä kokoama lajiluettelo maan sienistöstä.
Tarkastelussa oli mukana kaikkiaan 1702 lajia, joista 1691 lajin uhanalaisuus arvioitiin; 11 lajia jätettiin arvioimatta (luokka NE). Arvioimatta jätettiin myös 169 sellaista aiemmin (vuoden 2000 uhanalaisuustarkastelussa) arvioitua lajia, joiden määritys osoittautui virheelliseksi tai esiintymistä Suomessa ei voitu varmuudella osoittaa.

Vuoden 2000 uhanalaisuustarkastelun jälkeen tietämys monista sienilajeista on lisääntynyt, minkä vuoksi julkaisussa ehdotetaan luokan muutosta kaikkiaan 72 lajille. Lisäksi tarkastelussa on mukana 124 uutta sienilajia, jotka puuttuivat vuoden 2000 uhanalaisuustarkastelusta.
Näistä vain neljä lajia arvioitiin uhanalaiseksi, yksi silmälläpidettäväksi ja yksi hävinneeksi. 97 lajia on luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi ja 19 lajia elinvoimaiseksi. Kaksi lajia jätettiin arvioinnin ulkopuolelle.

Helttasienistä ja tateista viisi arvioitiin nyt hävinneeksi (RE), 112 uhanalaiseksi (CR 31, EN 33,VU 48) ja 84 silmälläpidettäväksi (NT). Uuden tiedon myötä myös elinvoimaisten (LC) ja puutteellisesti tunnettujen (DD) lajien määrät muuttuivat vuoden 2000 arviosta.

Noin puolet tarkastelluista sienilajeista esiintyy koko maassa; eteläisiä on noin 15 % ja pohjoisia alle prosentin. Valtaosa (n. 70 %) maamme helttasienistä ja tateista kasvaa erilaisissa metsissä, ja keto- ym. kulttuurikasvupaikoilla vajaa 20 %. Kalkkivaikutteista kasvupaikkaa vaativia tai kalkkia suosivia lajeja on 16 %. Noin 55 % tarkastelluista lajeista on lahottajia, 35 % mykorritsasieniäja vain 38 lajia on loisia.

Tietojen kokoamiseen ja julkaisun kirjoittamiseen on osallistunut huomattava joukko alan parhaita tutkijoita, asiantuntijoita ja sienten harrastajia.

Lisätietoja

Biologi Heidi Kaipiainen, Suomen ympäristökeskus,
puh. (09) 403 000. etunimi.sukunimi@ymparisto.fi