Luiron suot

Alueen kuvaus:

Alue muodostuu usiesta aapasuo- ja keidassuokokonaisuuksista.

Hietajoen ja alemman Lämsänojan välissä sijaitseva Lämsänaapa on yhtenäinen, erittäin hyvin muodostunut eksentrinen kermikeidassuo. Ravinteisuudeltaan suo on vähäravinteinen. Lämsänaavan itäinen osa ja Hirviaapa ovat keski- ja runsasravinteisia soita. Sekä korpi- että rämekasvillisuus on erittäin monipuolista, lisäksi alueella on laajoja koivulettoja.

Kairanaapa on suurimmaksi osaksi karu suo. Vain alueen pohjoisosassa ja aivan suon eteläpäässä on ruohoisia rimpinevoja sekä ruohoisia saranevoja.

Sakkala-aapa jakaantuu kahteen osaan, joista pohjoinen laajempi aapasuo-osa on koivulettoa ja eteläinen osa keidassuota.

Sudenvaaranaapa on keskiosiltaan yhtenäistä, rimpistä koivulettoaluetta. Koivulettojänteet kulkevat suon pituussuunnassa ja ulottuvat suon päästä päähän. Koivulettoalueen ympärillä on laaja ruohoinen nevarämevyöhyke.

Sokanaapa on varsinaisten ja ruohoisten rimpinevojen ja hakkaamattomien metsäsaarekkeiden ja lampien luonnehtima maisemallisesti kaunis suokompleksi.

Lettojen kokonaispinta-ala kohteella on noin 3 700 hehtaaria, 30 %. Puustoisten soiden osuus on noin 16 %, 2 000 ha.

Alue on erityisen merkittävä linnustolle. Metsähanhien pesimäaluetta. Kohdetta ehdotetaan liitettäväksi kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi.

Lämsänaavan ja Sakkala-aavan keidassuot ovat Peräpohjolan suurimmat keidassuot. Alueen koivuletot ovat Suomen laajimmat.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Luiron suot alueeseen kuuluvat Lämsänaavan-Keikkuma-aavan alue, joka kuuluu soidensuojeluohjelmaan sekä Kairanaapa, Sakkala-aapa, Sudenvaaranaapa ja Sokanaapa. Viimeksi mainitut alueet ovat olleet alunperin lähes kokonaan yksityisten omistuksessa, mutta näistä alueista on hankittu valtiolle noin 90 %.

Alueesta on toteutettu Lämsänaavan-Keikkuma-aavan alue, joka on perustettu luonnonsuojelulain mukaiseksi Lämsänaavan-Sakkala-aavan suojelualueeksi. Alue toteutetaan muiltakin osin luonnonsuojelulain keinoin.

Koska Luiron suot ovat soidensuojelukohteena erityisalue, alueen suojelua toteutettaessa pakkokeinoja ei tulla käyttämään edellyttäen, että Natura-verkostoon esittämisperusteena olevat luontotyypit ja lajien elinympäristöt eivät ole uhattuina.

Luontodirektiivin luontotyypit:

* priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

Lintudirektiivin liitteen I lajit:

Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat
säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut:

Muuta lajistoa:

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ELY-keskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Aapala, Kaisu & Lindholm, Tapio 1995: Valtionmaiden suojellut suot. metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 48., Metsähallitus, Vantaa. 155 s.

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Eurola S. & Kaakinen, E.1978: Suotyyppiopas. Porvoo, WSOY. 87 s.

Eurola, S., Huttunen , A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. 2 korj. painos, Oulanka Reports 14. 85 s.

Heikkilä, R. 1997: Uhanalaiset suotyypit. Teoksessa Korhonen, K-M.ja Savonmäki, S. 1997: Metsätalouden ympäristöopas. Metsähallitus, 130 s.

Häyrinen, U. & Ruuhijärvi, R. 1969: Pohjois-Suomen soiden säilytyssuunnitelma. Suomen Luonto 28(4):1-31.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Keski-Lapin Life-projekti 2000-2005: Keski-Lapin linnustollisesti arvokkaiden aapasoiden suojelu ja käyttö, esite. 13 s.

Leivo, Mauri et.al. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Bird Life Suomen julkaisuja no 4. Kuopio. Suomen graafiset palvelut. 142 s.

Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojeluntyöryhmä 1977: Soidensuojelun perusohjelma. Komiteanmietintö 1977:48. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 47 s.

Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojeluntyöryhmä 1980: Soidensuojelun perusohjelma II.  Komiteanmietintö 1980:15, Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 45 s.

Maa- ja metsätalousministeriön valtakunnallinen soiden suojelun perusohjelma. Helsinki 1981.164 s.

Metsähallitus 2006: Luiron soiden hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C nro 8, 54 s.

Pohjoismaiden ministerineuvosto & Suomen ympäristökeskus 2004: Kosteikot pohjoismaissa ja Ramsar-sopimus - suojelusta, hoidosta ja käytöstä, 11 s.

Pääkkö, Elisa (toim.) 2004: Keski-Lapin aapasoiden luonto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A nro 145, Metsähallitus.153 s.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s.

Ruuhijärvi, R. 1980: Luiron suot - Peräpohjolan hienointa suoluontoa. Teoksessa: Ruuhijärvi, R. & Häyrinen, U. (toim.): Suot. Suomen luonto 3:167-172, Kirjayhtymä, Helsinki.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s.