Vesistöillä takana vaikea talvi –Yhteenveto happitilanteen seurannasta

Happitilannetta on selvitetty talven aikana Pohjois-Pohjanmaalla yhteensä noin sadassa järvessä. Näistä vesistöistä lähes 30 happi on kulunut talven aikana kokonaan loppuun tai hapen pitoisuus on ollut heikoimmillaan alle 1 mg/l. On todennäköistä, että näissä vesistöissä jonkinasteisia hapettomuuden aiheuttamia kalakuolemia on tapahtunut. Happipitoisuutta 0,5 - 1,0  mg/l pidetään tasona, jonka alapuolella kalakuolemia todennäköisesti esiintyy myös kylmän veden aikana. 

Hapen pitoisuus laski talven aikana 14 järvessä tasolle 1 – 3 mg/l. Kalakuolemia on voinut esiintyä  myös osassa näistä järvistä. Monista järvistä on ollut käytettävissä vain yksittäisiä näytteitä, joten happipitoisuuden "minimitasoa" ei ole aina voitu todeta. Ainakin kymmenessä tutkituista järvistä hapen pitoisuus oli laskenut välille 3 – 5 mg/l. Tämä taso ei ole hyväksi kalojen viihtyvyydelle, mutta kalakuolemia tuskin on tapahtunut. Lisäksi monissa syvissä järvissä happi on kulunut loppuun syvännealueilla pohjan tuntumasta. Tämä ei ole kalastolle kovin haitallista, jos pintavedessä on happea riittävästi.  

Seurantaa on kohdistettu riskiryhmän vesistöihin, joiden happitilanne on tiedetty ennakolta heikoksi. Tämän vuoksi tuloksia ei voida suoraan yleistää kaikkiin Pohjois-Pohjanmaan vesistöihin. On kuitenkin selvää, että järvien happitilanne on ollut tänä talvena huomattavasti keskimääräistä heikompi. Myös kalakuolemia on todennäköisesti tapahtunut tavallista laajempina ja tavanomaista useammilla järvillä. 

Heikon happitilanteen taustalla alhaiset vedenkorkeudet, aikainen jäätyminen ja veden tavallista korkeampi lämpötila 

Syksyn 2002 aikana sademäärät olivat Pohjois-Pohjanmaalla selvästi tavanomaista pienempiä, minkä seurauksena vesistöjen vedenkorkeudet laskivat huomattavasti ajankohdan keskimääräisen tason alapuolelle. Järvien tavallista pienempi vesimäärä vähensi talven ajaksi käytettävissä olevan happivaraston määrää. Vesi oli vähissä myös joissa ja puroissa, jotka tavallisesti talven aikana tuovat happitäydennystä järviin. 

Järvet jäätyivät Pohjois-Pohjanmaalla jo lokakuun puolivälissä eli pari viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Järvien nopean jäätymisen seurauksena veden lämpötila on ollut jääkannen alla hieman tavallista korkeampi, mikä on lisännyt hapen kulutusta. Aikaisen jäätymisen ja alkutalven pitkään jatkuneiden pakkasten seurauksena järvien jäät ovat olleet paksuja.  

Maaliskuulla alkaneet lauhat ja aurinkoiset säät toivat todennäköisesti viime hetkillä hieman helpotusta monien järvien tilanteeseen. Jo maaliskuun puolenvälin tienoilla ilmaantui jokien ja purojen virtapaikoille avoimia sulapaikkoja. Huhtikuun alussa sulapaikkoja on syntynyt myös järviin purojen laskukodille. Lauhan sään ohella sulapaikkojen muodostumista on voinut edistää myös järvien jään koostuminen pääosin löyhästä kohvajäästä. Teräsjään paksuus on ollut järvillä tänä talvena tavallista vähäisempi. 

Kalakuolemista toistaiseksi vähän tietoa 

Pohjois-Pohjanmaan järvillä heikon happitilanteen seurauksena tapahtuneista kalakuolemista on tullut ympäristökeskukseen vain muutamia ilmoituksia. Kuolleita kaloja on havaittu Pyhäjärven Komujärvellä, Raahen Haapajärven tekoaltaassa, Kiimingin Loukkojärvessä, Rantsilan Kurranjärvessä ja Utajärven Sanginjärvessä. Oulun Niilesjärvellä ja Ylikiimingin Iso-Vuotungilla on havaittu näytteenoton yhteydessä mädäntyneen hajua, joka lienee peräisin jään alla olevista kuolleista kaloista. 

Talven 2003 kalakuolemien asianmukaiseksi hoitamiseksi on Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty valtakunnallinen kalakuolemien ilmoituslomake, jonka avulla yksityiset ihmiset voivat ilmoittaa kalakuolemahavainnoistaan viranomaisille. Lomakkeen voi täyttää Suomen ympäristökeskuksen internet-sivuilla. Kalakuolematapauksista voi ilmoittaa myös kuntien ympäristöviranomaisille tai ympäristökeskukseen.  

Suomen ympäristökeskus on laatimassa viranomaisille ja paikallisille toimijoille suunnattuja ohjeita kuolleiden kalojen käsittelyyn ja kalakuolematapausten jälkihoitoon. 

Happitilanteen seuranta 

Yleensä happinäytteet otetaan järvessä syvänteen alueelta tai järven keskiosilta, jolloin näyte kuvaa vesistön keskimääräistä tilannetta. Matalissa lahdissa happitilanne voi olla järven keskiosaa heikompi. Toisaalta taas purojen laskukohtien edustoilla happea voi olla kalojen selviämisen kannalta riittävästi, vaikka järven keskellä olisi täysin hapetonta. Säännöllistä seurantaa on Pohjois-Pohjanmaalla voitu toteuttaa vain parissakymmenessä järvessä. Monista järvistä on ollut käytettävissä vain yksittäisiä näytteitä, joten happipitoisuuden "minimitasoa" ei ole aina voitu todeta. 

Happipitoisuuden ajalliset vaihtelut vesistöissä ja pitoisuusvaihtelu eri syvyyksillä antavat hyvän yleiskuvan vesistön tilasta. Talvella vesistöjen tilan seurannassa järvien happitilanteen seurannalla on keskeinen rooli. 

Lisätietoja

Suunnittelija Jouni Näpänkangas, puh. (08) 315 8370