Rehevien järvien happitilanne heikko Pohjois-Pohjanmaalla

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus järjestää tiistaina 28.1. klo 12.30 - 15.30 neuvonta-, tiedotus- ja keskustelutilaisuuden vesistöjen hoidosta ja poikkeuksellisesta happitilanteesta sekä mahdollisuuksista ehkäistä sen haittoja. Tilaisuus on suunnattu kunnille, kalastuskunnille ja muille vesistön hoidosta kiinnostuneille tahoille. Myös tiedotusvälineiden edustajat on kutsuttu tilaisuuteen. Ohessa tilaisuudessa esiteltävää tietoa järvien happitilanteesta.  

Järvien happitilanne on tällä hetkellä yleisesti vuodenaikaan nähden jonkin verran keskimääräistä heikompi. Taustalla ovat järvien alhaiset vedenkorkeudet sekä aikainen ja nopea jäätyminen. Pitkän talven vaikutukset korostuvat niissä järvissä, jotka mataluuden ja rehevyyden vaikutuksesta ovat muutoinkin alttiita hapen vähenemiselle. Näissä järvissä saattaa esiintyä kevättalven aikana kalakuolemia. Monissa järvissä happitilanne on kuitenkin pysynyt vakaana ja happivarastot riittävät, vaikka hapen määrä onkin hiukan keskimääräistä alhaisempi. 

Happitilannetta on seurattu tammikuun aikana Pohjois-Pohjanmaalla 30 järvessä. Kahdeksassa järvessä hapen pitoisuus oli alle 5 mg/l, mikä on vain noin 30 – 40 % hapen kyllästyspitoisuudesta (pitoisuudesta jonka vesi olisi voinut ko. lämpötilassa enintään sisältää). Seurannassa todettiin, että alhaisten vedenkorkeuksien ja aikaisen jäätymisen vaikutukset ovat näkyvissä erityisesti matalissa ja rehevissä järvissä, jotka tavallisestikin ovat alttiita hapen vähenemiselle talviaikana.  

Tammikuun aikana otetuissa näytteissä heikoin happitilanne oli Nivalan Erkkisjärvessä, Ylikiimingin Karahkanjärvessä ja Jolosjärvessä sekä Kuivaniemen Oijärvessä. Näissä järvissä happi oli kulunut kokonaan loppuun tai pitoisuus oli alle 1 mg/l. Pyhäjärven Lohvanjärvessä ja Komujärvessä, Ylikiimingin Vepsänjärvessä ja Haapajärven Kuonan altaassa happea oli vielä 1,5 – 5 mg/l. Myös näissä järvissä hapen pitoisuus todennäköisesti ehtii kevättalven aikana laskea kalaston kannalta haitallisen alhaiseksi. 

Joulukuussa otettujen näytteiden perusteella tiedetään, että happitilanne on erittäin heikko myös Haapaveden Ainali-, Osmanki- ja Korkattijärvessä sekä Kempeleen Mourunkijärvessä. Jo tällöin näissä järvissä oli happea jäljellä alle 5 mg/l. 

Oulun Niilesjärvessä, Kiimingin Jäälinjärvessä, Haukiputaan Hämeenjärvessä, Reisjärven Kiljanjärvessä, Oulunsalon Papinjärvessä, Pyhäjärven Selkäinjärvessä ja Pudasjärven Saunajärvessä hapen pitoisuudet olivat tasolla 5 – 7 mg/l, mikä on noin 40 – 50 % kyllästysasteesta. Näissä järvissä hapen vähentyminen heikentää kalojen viihtyvyyttä, mutta hapen puutteen aiheuttamia kalakuolemia tuskin esiintyy. 

Järvien happitilanteen kehityksessä on ollut talven aikana suurta vaihtelua. Muutamissa järvissä happitilanne on heikentynyt erittäin nopeasti ja on vuodenaikaan sekä aikaisempien vuosien tilanteeseen nähden heikko. Esimerkiksi Ylikiimingin Vepsänjärvessä happipitoisuus oli joulukuun alkupuolella vielä noin 10 mg/l eli lähes 70 % kyllästysasteesta, mutta tammikuun puolessa välissä happea oli enää vain noin 2 mg/l eli alle 20 % kyllästysasteesta. Haukiputaan Hämeenjärvessä hapen pitoisuus on laskenut joulukuun puolenvälin 12 mg:sta noin kuuteen milligrammaan litrassa. Sen sijaan Oulun Niilesjärvessä hapen määrä on pysytellyt joulukuun alusta saakka 5 mg/l tuntumassa. Samoin Ylikiimingin Vasamossa happipitoisuus on ollut koko talven ajan kohtuullisen hyvällä tasolla 7 – 8 mg/l. Molemmat järvet ovat matalia ja melko reheviä ja siten periaatteessa hyvin alttiita hapen vähenemiselle. On mahdollista, että näihin järviin purkautuu pohjavesiä, jotka tuovat järviveteen happitäydennystä. 

Monissa seurannan järvistä happitilanne on vuodenaikaan ja aikaisempiin vuosiin nähden tavanomainen. Esimerkiksi Oulun Hiukkavaaran Valkeisjärvessä happea on pintavedessä noin 10 mg/l ja pohjallakin yli 5 mg/l. Muutamissa järvissä hapen väheneminen on rajoittunut alusveteen. Esimerkiksi Pyhäjärven Junttisyvässä happea on pintavedessä runsaasti, mutta pohjalla 5 – 7 m syvyydellä vesi on hapetonta.  

Kuinka paljonko happea kalat tarvitsevat?

Normaalioloissa 5 mg/l happipitoisuus riittää useimmille kalalajeille kaikissa elämänvaiheissa. Lohikaloille optimaalinen veteen liuenneen hapen pitoisuus on 8 - 10 mg/l ja oireita tukehtumisesta alkaa esiintyä jo 3 mg/l pitoisuudessa. Särkikaloille, hauelle, nahkiaiselle, mateelle ja ahvenelle riittävä happipitoisuus on 6 - 8 mg/l. Hapen puutteesta johtuvia oireita alkaa esiintyä 1,5 - 2 mg/l pitoisuudessa. 

Veteen liukenevan hapen määrä on yhteydessä veden lämpötilaan. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä vähemmän siinä on liuennutta  happea. Lämpimässä vedessä kalojen hapentarve kasvaa ja kylmässä vedessä se vähenee. Kylmän veden aikana yli 3 mg/l happipitoisuuksilla ei yleensä esiinny kalakuolemia. Talvella kalojen siirtymistä sula- ja virtapaikoille alkaa esiintyä veden happipitoisuuden ollessa 1,0 - 1,5 mg/l. Laajamittaisia kalakuolemia esiintyykin kylmän veden aikana vasta alle 0,5 - 1,0 mg/l happipitoisuuksilla. 

Alhaiset vedenkorkeudet ja aikainen jäätyminen altistavat hapen vähenemiselle

Viime syksyn aikana sademäärät olivat Pohjois-Pohjanmaalla selvästi tavanomaista pienempiä, minkä seurauksena vesistöjen vedenkorkeudet laskivat huomattavasti. Järvien tavallista pienempi vesimäärä vähensi samalla talven ajaksi käytettävissä olevan happivaraston määrää. Vesi on ollut vähissä myös joissa ja puroissa, jotka tavallisesti talven aikana tuovat happitäydennystä järviin.  

Järvet jäätyivät Pohjois-Pohjanmaalla lokakuun puolivälissä eli pari viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Järvien nopean jäätymisen seurauksena veden lämpötila on ollut jääkannen alla hieman tavallista korkeampi, mikä on lisännyt hapen kulutusta. Aikaisen jäätymisen ja pitkään jatkuneiden pakkasten seurauksena järvien jäät ovat monissa järvissä jonkin verran tavallista paksumpia. Oulun lähialueen järvillä jäiden paksuus oli joulukuun alussa 30 – 40 cm ja tammikuussa 50 – 55 cm. 

Happitilanteen seurantaa jatketaan 

Happipitoisuuden ajalliset vaihtelut vesistöissä ja pitoisuusvaihtelu eri syvyyksillä antavat hyvän yleiskuvan vesistön tilasta. Talvella vesistöjen tilan seurannassa järvien happitilanteen seurannalla on keskeinen rooli. 

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus seuraa järvien happitilanteen kehitystä talven aikana parinkymmenen vesistön seurantaverkostolla. Tammikuun aikana seurantaa suoritetaan myös Koillismaalla.

Lisätietoja

Tilaisuudesta ja hapetusmenetelmistä

Ympäristönhoitopäällikkö Timo Yrjänä, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, puh. (08) 315 8343

Hapetusmenetelmistä ja happitilanteesta Kalajokilaakson alueella

Biologi Esa Ojutkangas, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen Kalajokilaakson osasto, puh. 0400 178 918 

Happitilanteesta yleensä

Laboratoriopäällikkö Tero Väisänen, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, puh. 0400 581 704 

Hapetusmenetelmistä

Limnologi Erkki Saarijärvi, Vesi-Eko Oy, puh. 044 279 8603