Kaarinan metsät

Alueen kuvaus

Kaarinan metsät muodostuvat useasta pienestä lehtosaarekkeesta ja vanhanmetsän alueesta.

Jauhosaaressa pelto jakaa saaren lehtoalueen kahteen osaan, joista pohjoisempi, laajempi osa on kasvillisuudeltaan merkittävämpi. Jauhosaaren pohjoisrantaan rajoittuvat alueen lakiosat ovat karuhkoa kangasmetsää ja kalliota. Rinnelehtojen puusto on etupäässä kuusikkoa, jonka joukossa kasvaa toistasataa metsälehmusta ja kymmeniä tammia sekä pähkinäpensasta. Lisäksi alueen eteläisellä rehevällä lehtorinteellä tavataan uhanalainen vuorijalava. Lehdon pensaista yleisimpiä ovat lehtokuusama ja taikinanmarja. Aluskasvillisuuden vaateliaita lajeja ovat mm. tesmayrtti, pystykiurunkannus, tesma, keltavuokko, imikkä, mukulaleinikki, kevätesikko ja hammasjuuri.

Jauhosaaren eteläisempi kalliomäki ei ole kasvillisuudeltaan yhtä rehevää. Metsäpohja on rinteillä lähinnä lehtomaista kangasta. Lakiosat ovat karuja ja rinteitä peittää kuusikko, jossa sekapuuna on metsälehmusta. Aluskasvillisuuteen kuuluvat mm. kielo, pystykiurunkannus, sudenmarja, vuohenputki, tesma, nuokkuhelmikkä ja tesmayrtti. Kallion alapuolisella etelärinteellä on metsittyvä laidunketo, jolla kuitenkin edelleen kasvaa mm. mäkimeirami, häränsilmä, nurmilaukka ja nuokkukohokki sekä sikoangervo. Kedon länsireunalla on laajahko rantahirvenjuurikasvusto.

Alueen linnusto on tyypillistä lehtojen ja rehevien kuusimetsien lajistoa. Alueella pesii ilmeisesti myös huuhkaja.

Kuusiston saaren itäkärki, Kappelinmäki, muodostaa sekä maisemallisesti, historiallisesti että luonnonarvoiltaan näyttävän kokonaisuuden. Mäen leimaa-antavin piirre on kuusikkovaltaisuus. Vaikka kallion lakiosissa on myös männikkökangasta, ovat länsi-, pohjois- ja itärinteet pääosin tuorepohjaisen, iäkkään kuusikon peitossa. Eteläisillä ja kaakkoisilla rinteillä on kulttuurivaikutteista lehtokasvillisuutta. Paikoin alarinteillä kasvaa niitty- ja ketokasvillisuutta. Pohjoisrinteet laskevat jyrkästi mereen ja rannalla on vain kapea rantakasvien vyöhyke.

Lakikalliot ovat paikoin avoimia, ja niissä vallitsevat jäkälät ja sammalet. Muuten lakiosat ovat mäntyvaltaisia, ja sekapuuna on rauduskoivua, pihlajaa ja katajaa. Erikoisuutena on yksinäinen suomenpihlaja. Niukkaa kuivien kallioiden kasvistoa edustavat mm. kalliokielo, rohtotädyke, huopakeltano, mäkitervakko, keltamaksaruoho ja kalliokohokki. Kuusikkorinteen tuoreen ja lehtomaisen kankaan lajeja ovat mm. oravanmarja, metsäorvokki, lillukka, valkovuokko, nuokku- ja tähtitalvikki, sormisara ja nuokkuhelmikkä sekä metsä- ja kivikkoalvejuuri ja valuvetisillä paikoilla hiirenporras.

Etelä- ja kaakkoisrinteillä puusto on lehtipuuvaltaista. Lehdon melko runsaaseen pensaistoon kuuluvat lehtokuusama, taikinanmarja, koiranheisi, terttuselja ja niukkana pähkinä. Alueella on myös paljon jalopuiden taimia. Aluskasvillisuuteen kuuluvat kevätesikko, mukulaleinikki, käenrieskat, pystykiurunkannus sekä valko- ja sinivuokko. Alueella tavataan myös villiintyneitä puutarhakasveja.

Linnusto koostuu pääosin havu- ja sekametsien tavanomaisesta lajistosta. Pajulintu ja peippo ovat hyvin runsaslukuisia. Lisäksi alueella tavataan mm. lehto-, pensas- ja mustapääkerttu, satakieli ja punavarpunen sekä pyy.

Kappelinmäen etelä- ja lounaisrinteiden niityillä ja kedoilla on monipuolinen hyönteislajisto. Etenkin kuivan kedon ludelajisto on runsas ja siihen kuuluu muutamia harvinaisuuksia kuten esim. tummasuomulude.

Juurvalli on kapea kallioselänne, jonka erikoisuus on länsirinteen jyrkänne, joka putoaa paikoin kohtisuoraan lähes 50 metriä alapuolisen pellon tasolle. Jyrkänteen juurella on kapea, kuusettunut kallionaluslehto, jonka puuston muodostaa tiheä sekametsä. Lehtorinne on paikoin kuusivaltainen, mutta runsaina kasvavat myös haapa, ja pihlaja sekä niukempina rauduskoivu, mänty ja tammi. Pensaslajistoon kuuluvat mm. taikinanmarja , paatsama, lehtokuusama ja vähälukuinen pähkinä. Aluskasvillisuuden lajeja ovat mm. sinivuokko, kevätlinnunherne, tesma, kevätesikko, syyläjuuri, lehtoarho, mustakonnanmarja, sormisara ja valkolehdokki.

Paltan metsät on vanha metsä. Eteläisempi osa on kumpareinen, peltoihin rajautuva metsäalue, joka kasvillisuudeltaan on tuoretta kangasta ja lehtoa. Puusto on järeää, varttunutta kuusivaltaista sekametsää, jossa sekapuuna kasvaa mäntyä, koivua, haapaa ja tammea. Pökkelöitä ja tuulen kaatamia maapuita esiintyy koko alueella jonkin verran. Alueen sienilajisto on melko edustava ja siellä tavataan muutamia harvinaisia lajeja kuten uhanalainen viuhkokääpä sekä rusohapero ja kaunonahkahapero. Pohjoinen alue on kuusivaltaista sekametsää.

Suojelutilanne

Alueella on perustettu suojelualueita, minkä lisäksi valtio omistaa suuren osan näiden ulkopuolisesta alueesta.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Jauhosaaren lehdot kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Paltan metsät kuuluvat vanhojen metsien suojeluohjelmaan.

Jauhosaaren lehdot, Kappelinmäki ja osa Tuorlasta kuuluvat seutukaavan luonnonsuojelualueeseen (SL).

Paltan metsät, Jauhosaaren lehdot, Kappelinmäki, Tuorla ja Juurvallin rinnelehto suojellaan luonnonsuojelulailla.

Luontodirektiivin luontotyypit

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin tarkoittamat säännölliset muuttolinnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Muuta lajisto