Rekijokilaakso

Alueen kuvaus

Pääosin Someron ja Kiikalan kunnissa sijaitseva Rekijoen laaksoalue on maassamme ainutlaatuinen, poikkeuksellisen laaja ja maankäytöltään yhtenäinen perinnemaisemakokonaisuus. Reksuolta lähtevä Rekijoki on uurtanut savikkoisten maiden halki kulkiessaan syvän, jyrkkärinteisen ja polveilevan jokilaakson. Niitto ja laidunnus ovat muokanneet jokilaakson maisemaa sekä kasvi- ja eläinlajistoa useiden satojen vuosien ajan. Avoimet niityt, puoliavoimet laidunrinteet, hakametsiköt ja lehtomaiset metsälaitumet ovat säilyneet harvinaisen pitkään etenkin Häntälä-Talvisillan alueilla. Alueen notkoihin on jäänyt niiden vaikeakulkuisuuden vuoksi mosaiikkimaisesti vanhan metsän laikkuja ja lajistoa. Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmä on arvioinut Häntälän notkot arvokkaaksi perinnemaisema-alueeksi (Komiteamietintö 1993). Alueen kulttuurihistoriallisia arvoja korostaa lisäksi paikoin perinteisenä säilynyt rakennuskanta.

Rekijoen laaksoalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä Etelä-Hämeen eliömaakunnan rajalla. Alueen kasvistossa kohtaavat monet rannikkoseudulle tyypilliset lounaiset tai eteläiset sekä koilliset sisämaan lajit levinneisyysalueidensa äärirajoilla. Runsaslajinen kasvisto johtuu pitkälti ihmisen perinteisestä maankäytöstä, sillä luonnonvaraisten kasvien lisäksi alueelle on kotiutunut lukuisia laidun- tai niittoalueelle sopeutuneita kasveja. Rekijoen ja sen sivuhaarojen rinteillä on useita satoja hehtaareja erityyppisiä rinneniittyjä, jotka ovat syntyneet vuosisataisen laidunnuksen ja heinänteon ansiosta. Pisimpään yhtäjaksoisesti käytössä olleilla niityillä kasvillisuus on matalaa ja monilajista, mutta yleisimpiä laaksoalueella ovat eriasteisesti umpeenkasvaneet ja jo lajistoltaan köyhtyneet niityt. Koko laaksoalueen kasvillisuudelle on ominaista voimakas kevätaspekti.

Alueella kasvaa runsaasti uhanalaisia kasvilajeja. Näitä ovat runsaslukuisena esiintyvä vienansara (Carex atherodes), haapariippusammal (Neckera pennata), tulvasammal (Myrinia pulvinata), ojaäimäsammal (Pleuridium acuminatum) ja haavanhyytelöjäkälä (Collema subnigrescens). Alueella kasvavat lisäksi mm. harvinaiset sikojuuri (Scorzonera humilis), sormikesijäkälä (Leptogium teretiusculum) ja silomunuaisjäkälä (Nephrora bellum).

Eläimistä Häntälä-Talvisillan alueella lentelee kesäkuussa runsaasti pikkuapolloa (Parnassius mnemosyne) lähes ainoassa sisämaan esiintymispaikassaan Suomessa. Samalta alueelta on tavattu myös valtakunnallisesti hävinneeksi jo luultu isolaakasittiäinen (Onthophagus gibbulus).

Suojelutilanne

Osia alueesta on hankittu valtiolle suojelutarkoituksiin, mutta suojelualueita ei ole vielä perustettu. Alueella on myös useita yksityisiä luonnonsuojelualueita. Merkittävien osien toteutus on kuitenkin vielä kesken.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Häntälä ja osa Perttelin alueesta on seutukaavassa osoitettu suojelualueiksi.

Toteuttamistapoina ovat pääasiassa sopimus maanomistajan kanssa ja osin luonnonsuojelulaki.

Vesialueet toteutetaan vesilailla.

Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Luontodirektiivin luontotyypit

 *priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen ll lajit

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin tarkoittamat säännölliset muuttolinnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Muuta lajistoa

Alueella esiintyy lisäksi kaksi uhanalaista lajia, joiden tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa.