Kummelbergen

Alueen kuvaus

Kummelbergen sijaitsee Pohjois-Paippisissa Sipoossa lähellä Pornaisten kunnan rajaa. Monimuotoiseen laajaan alueeseen kuuluu vanhoja luonnonmetsiä, kallioita, reheviä lehtoja ja pienialaisesti puustoisia soita sekä joenvarren tulvaniityt. Kohde on valtaosin luonnontilainen ja erämaatunnelmainen. Alue rajautuu tuoreisiin hakkuisiin ja taimikoihin, peltoihin ja sähkölinjaan. Alueen sisältä on rajattu pois peltoalue.

Kummelbergen on luontotyypeiltään ja lajistoltaan Uudellamaalla poikkeuksellisen luonnontilainen ja arvokas kokonaisuus.

Luontotyypit

Alueella on varttuneita ja ikääntyviä, erirakenteisia metsiä. Metsät ovat pääasiassa kuusivaltaisia, mutta alueella on myös sekametsiä. Alueen vanhimmat metsät ovat Kummelbergenin ja Lilla Kummelbergenin välimaastossa ja Lilla Kummelbergenin länsipuolella. Erämaista aluetta leimaavat eri-ikäinen, -lajinen ja -rakenteinen puusto, kuolleen pysty- ja maapuuston runsaus sekä lahopuujatkumo.

Alueen puustoiset suot ovat kumpareiden välisiä tai rinteiden valuvesipainanteiden pienialaisia suojuotteja. Ne ovat kallioalueiden kapeita isovarpurämeitä lukuunottamatta melko reheviä mustikka-, metsäkorte-, ruoho- ja saniaiskorpia.

Itse Kummelbergenin kallio on laaja luonnontilainen topografialtaan vaihteleva kallioalue. Silokalliokummut hallitsevat maisemaa. Alueella on  useita kasvillisuustyyppejä. Länsirinteellä kasvillisuus on rehevää ja alueella on runsaasti haapaa, myös kevätlinnunherne on hyvin runsas. Muita alueen lehtolajeja ovat näsiä, lehtokuusama, imikkä, tesma ja lehto-orvokki. Kallion laella on karua ja luonnontilaista mäntymetsää. Hyväkuntoisilla jäkäliköillä kasvaa mm. kalliokohokki. Kalliolta avautuu näköala laajoihin luonnontilaisiin metsiin.

Kummelbergenin ja Lilla Kummelbergetin länsipuolella kulkee Sipoonjoen haara, jonka laaksossa on kasvillisuudeltaan arvokkaita savipohjaisia tulvaniittyjä. Rannoilla kasvavat mm. tuomi, leppä, koivu, mesiangervo, vuohenputki, valko- ja keltavuokko, kullero, pystykiurunkannus ja mukulaleinikki.

Lehtokasvillisuus on varsinkin rinteiden alaosissa paikoin rehevää. Edustavimmat lehtoalueet ovat alueen länsiosassa joenvarressa. Valtapuuna on kuusi, joukossa kasvaa runsaasti haapaa ja koivua. Lehdon lajeja ovat mm. pähkinäpensas, näsiä, lehtokuusama, imikkä, kevätlinnunherne, kevätlehtoleinikki, lehto-orvokki, korpinurmikka ja mäkilehtoluste. Suurin osa lehdoista on tuoretta keskiravinteista käenkaali-oravanmarjatyyppiä, lisäksi alueella esiintyy  tuoretta runsasravinteista imikkä-lehto-orvokkityypin lehtoa sekä paikoin myös kosteaa saniais- ja suurruoholehtoa.

Kasvillisuus ja eläimistö

Alueella on rikas nisäkäs-, lintu-, kovakuoriais-, putkilokasvi-, jäkälä-, sammal- ja sienilajisto.

Vanhat sekametsät järeine haapoineen tarjoavat liito-oravalle (Pteromys volans) suotuisan elinympäristön. Jokivarressa elää saukko (Lutra lutra).

Alueella on erittäin edustava metsälintulajisto. Alueella pesivät lintudirektiivin liitteen I lajeista metso (Tetrao urogallus), palokärki (Dryocopus martius), pikkusieppo (Ficedula parva), pyy (Bonasa bonasia), helmipöllö (Aegolius funereus), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), harmaapäätikka (Picus canus), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), pohjantikka (Picoides tridactylus), viirupöllö (Strix uralensis), varpuspöllö (Glaucidium passerinum) ja mehiläishaukka (Pernis apivorus). Muita vanhojen metsien lintulajeja alueella ovat mm. puukiipijä (Certhia familiaris) ja töyhtötiainen (Parus cristatus).

Lilla Kummelbergetillä on eteläsuomalaisittain hyvin edustava kuusipuuhun liittyvä kovakuoriaislajisto. Alueella esiintyviä harvinaisia kuolevissa kuusissa eläviä kovakuoriaisia ovat mm. kuusenlaakavilistäjä (Cyphaea latiuscula), pikkujaakko (Acanthocinus griseus) sekä närekätkä (Lasconotus jelskii).

Furunäsbäcken rantalehtoineen on myös runsaslajistoinen alue. Puronotkon imiköiltä on löytynyt hyvin harvinainen pikkuimikkäkärsäkäs (Ceutorhynchus pallidicornis). Toinen harvinaisuus on alueelta löytynyt pieni purorahtukuoriainen (Clambus nigrellus). Muita puronvarren harvinaisia lajeja ovat Scleropterus serratus -kärsäkäs ja puromyyriäinen (Bledius defensus).

Alueella on runsaasti vanhojen metsien tyypillistä ja uhanalaista jäkälä-, sammal- ja sienilajistoa.  Alueella esiintyy erittäin uhanalainen harjaskääpä (Funalia trogii) ja vaarantuneita lajeja ovat mesipillikääpä (Antrodia mellita), haavanhyytelöjäkälä (Collema subnigrescens), haapariippusammal (Neckera pennata) ja harjasorakas (Gloiodon strigosus). Harvinaisia ja indikaattorilajeja ovat samettikesijäkälä (Leptogium saturninum), raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria),  silomunuaisjäkälä (Nephroma bellum), oravuotikka (Asterodon ferruginosus), rusokantokääpä (Fomitopsis rosea),  punakarakääpä (Junghuhnia collabens), korkkikerroskääpä (Perenniporia subacida), kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), ruostekääpä (P. ferrugineofuscus), aarnikääpä (P. nigrolimitatus), riukukääpä (P. viticola), pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga), punahäivekääpä (Leptoporus mollis), korpiludekääpä (Skeletocutis odora) ja rusokääpä (Pycnoporellus fulgens).

Suojelun toteutuskeinot

Lehtojensuojelutyöryhmän mietinnössä Kummelbergenin ja Furunäsin lehdot on luokiteltu paikallisesti arvokkaiksi.

Kummelbergenin alue on ympäristöministeriön teettämässä luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi.

Kummelbergenin luontoarvojen säilyminen turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue.

Sipoonjoen sivuhaarojen vesialue kuuluu toiseen Natura-alueeseen, Sipoonjokeen.