Rauvolanlahti

Alueen kuvaus

Rauvolanlahti muodostuu kolmesta erillisestä alueesta, jotka ovat sekä kasvistoltaan, että eläimistöltään erittäin monipuolisia ja joilla tavataan useita uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Alueella on edustavia lintuvesiä ja arvokkaita lehtoja.

Katariinanlaakso on tammia kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut kokonaisuus. Katariinanlaakson yli 35 metriä korkean kalliokohouman länsi- ja etelärinne ovat jyrkkiä ja lohkoutuneita. Tästä erillään on noin 15 metriä korkea moreeniharjanteesta ja kalliokohoumasta muodostunut mäki, jolla on suuri siirtolohkare, Kuninkaankivi. Alueeseen liittyy komeiden tammien ja vaahteroiden muodostama kuja.

Eteläosassa Rauvolanlahden lintuveden rannalla on maisemallisesti tärkeä Ruskeakallio. Koillisosassa on noin 20 metriä korkea moreeniselänne, joka muodostuu Turun seudulla harvinaisista reunamoreeneista sekä 30 metriä korkea Laukkavuori, jonka kallioperä on voimakkaasti lohkoutunutta. Alue on monipuolista lehtoa ja jalopuumetsää, jossa on runsaasti kasviharvinaisuuksia ja suuri lintutiheys sekä alueen edustavin pähkinäkasvusto. Rinnekedolla esiintyy ns. etelävuoren tyyppilajeja.

Alueella kasvaa noin 250 suurta lehmusta ja 150 suurta tammea lukuisten pienempien jalopuiden joukossa. Lehmusten ja tammien lisäksi koko alueella kasvaa suhteellisen runsaasti vaahteraa ja jonkin verran saarnea. Lajistoon kuuluvat myös lehtokuusama, taikinanmarja, tesmayrtti, pystykiurunkannus, isokäenrieska, mukulaleinikki, mustakonnanmarja, lehtokielo, ukonputki ja kevätesikko. Kasviharvinaisuuksia ovat lisäksi metsäkirveli, lehtoapila, päivännouto ja hirvenputki. Alueella on myös runsas tammesta riippuvainen, eteläinen sienilajisto, joukossa mm. uhanalaiset sitruunajänönkorva ja haperomukula.

Katariinanlaakson lintutiheys on erittäin suuri ja lajisto monipuolinen käsittäen suuren osan lehdoille ja lehtipuuvaltaisille metsille tyypillisistä lajeista. Alueella pesii tavallisten lajien lisäksi mm. harmaapäätikka, lehtopöllö ja pikkutikka. Myös selkärangaton eläimistö on edustava ja alueella tavataan useita tammesta riippuvaisia lajeja.

Friskalanlahti ja Rauvolanlahti ovat reheväkasvuisia ja rannoiltaan matalia merenlahtia, joita luonnehtivat tuuheat ruovikot. Molempien lahtien rannoilla on reheviä jalopuumetsiköitä. Mataluutensa takia lahdet ovat aina olleet ruovikkoisia, mutta ihmisen toiminnan aiheuttama rehevöityminen on aikaansaanut niiden nykyisen lintuvesiarvon. Lahtien rantoja on aikoinaan laidunnettu ja sen loputtua on niittyjä varsinkin Friskalanlahdella, mutta myös Rauvolanlahdella kunnostettu. Laidunnus on alkanut uudelleen molemmille lahdilla ja etenkin Friskalanlahdella on jo edustavia rantaniittyjä. Suuri orgaaninen perustuotanto eli kasvien ja selkärangattomien pikkueläinten valtava määrä mahdollistaa lahtien suuren lintumäärän. Rannikolla tapahtuvan maankohoamisen ja maatumisen seurauksena lahdet ovat kasvamassa umpeen. Friskalanlahti on edustavampi linnustoltaan, koska lahden tuuheat vedenalaiset uposlehtisten vesikasvien yhdyskunnat ja ruovikkolabyrintin suojaisat lampareet kuhisevat elämää ja tarjoavat ravintoa linnunpoikasille.

Rauvolanlahti on ylirehevöitynyt, minkä seurauksena vesikasvillisuus ruovikkoa lukuun ottamatta on lähes kokonaan hävinnyt. Rauvolanlahden kasvierikoisuuksiin kuuluu kalmojuuri. Friskalanlahdella on kasvillisuudeltaan monipuolinen Pikku Vihtilän saari, jonka rannat ovat tuoretta puna-ailakkityypin lehtoa. Saarella kasvaa mm. sudenmarjaa ja mustakonnanmarjaa. Sen keskiosa on kuivaa nuokkuhelmikkä-linnunhernetyypin lehtoa, jossa tavataan mm. muutama tammi ja vaahtera sekä lehtokuusama, punaherukka ja pystykiurunkannus. Länsipään lehtoniityillä on kevätesikkoa ja sikoangervoa.

Friskalanlahti ja Rauvolanlahti muodostavat yhdessä arvokkaan lintuvesikokonaisuuden, missä pesii noin 150 vesilintuparia ja toistatuhatta paria muita kosteikkolintuja. Viiden runsaimman lintulajin; naurulokin, ruokokerttusen, pajusirkun, rytikerttusen ja silkkiuikun osuus lahtien linnustosta on yli neljä viidesosaa.

Vesilinnustoltaan Friskalanlahti on edustava. Alueella pesii mm. silkkiuikku (26 paria), sinisorsa (12), telkkä (10), nokikana (16), tukkasotka (5) sekä muutaman parin voimalla kyhmyjoutsen, kanadanhanhi, haapana, tavi, heinätavi ja lapasorsa. Rauvolanlahden tavallisimmat lajit ovat sinisorsa, punasotka ja telkkä. Muuttoaikoina lahdet ovat vesilintujen tärkeitä levähdyspaikkoja. Varsinkin Rauvolanlahti on ollut aikaisemmin rantakanojen suosiossa, mutta nykyään lahdilla pesii enää kaksi paria luhtakanoja.

Friskalanlahden näkyvin ja kuuluvin laji on naurulokki, jota pesii 380 paria. Ruovikkolintujen osuus molemmilla lahdilla on merkittävä ja ne muodostavatkin parimäärältään erittäin suuren ryhmän. Lukuisimpina esiintyvät ruokokerttunen (90 paria), rytikerttunen (30) ja pajusirkku (50). Lisäksi lahtien ruovikoissa ja pensaikoissa tavataan säännöllisesti mm. luhtakerttunen, viitakerttunen, rastaskerttunen, pensassirkkalintu, punavarpunen ja erikoisuutena viiksitimali. Kahlaajalajistoon kuuluvat mm. punajalkaviklo, taivaanvuohi, isokuovi, töyhtöhyyppä ja rantasipi. Satunnaisempaa lajistoa ovat mm. mustatiira ja harmaahaikara.

Kulhon saari on sekä kasvistoltaan että eläimistöltään merkittävä. Merenlahtia ja viljelemättömiä peltoja hallitsevat ruovikot. Rantametsiköt ovat lehtoja tai tervalepikoita. Saaren sisäosassa metsät ovat havupuuvaltaisia. Lahtien ja ruovikoiden lintulajisto on tyypillistä. Saaren perhoslajisto on arvokas, sillä täältä on löydetty useita harvinaisuuksia kuten tulvamittari, nokisiipi, kaalintarhayökkönen, lounaanmorsiusyökkönen ja kalvasyökkönen. Saaren kasvillisuus on tavallista sisäsaariston lajistoa, joskin sienilajistossa on mielenkiintoisia lajeja, kuten nukkajuurekas, oksahelokka ja mukulakuukunen.

Vaarniemen kalliomäen kasvisto on melko monipuolista kallioperän emäksisyyden vuoksi. Edustavimmat osa-alueet ovat valoisa tammikko sekä kalliokedot. Mäen länsi- ja keskiosien etelärinteillä jalojen lehtipuiden alueet ovat pääosin karuhkoa ja harvaa tammikkoa. Kookkaita tammia on yli sata. Rehevintä kasvisto on länsirinteellä, jossa kasvaa myös muutamia lehmuksia. Alueella on runsaasti istutettuja vanhoja jalopuita, mm. vaahteraa, saarnea ja vuorijalavaa. Saarni on voimakkaasti leviämässä lähiympäristöön. Lehdon aluskasvillisuuteen kuuluvat mm. valko- ja sinivuokko, pystykiurunkannus, käenrieska, mustakonnanmarja, syyläjuuri, jänönsalaatti ja vuohenputki sekä lehtokuusama. Vaarniemen pohjoisrinteellä on tiheää kuusimetsää, jossa sekapuuna on rauduskoivua ja useita vanhoja tammia.

Vaarniemen monipuolisimman kasvillisuustyypin muodostavat etelärinteen kedot, joista löytyy runsaasti lounaista ketolajistoa, kuten sikoangervo, mäkikaura, mäkikattara, mäkiarho, mäkikuisma, mäkilemmikki, kevätkynsimö ja jänönapila. Notkelmien niittykasvillisuuteen kuuluvat mm. tummatulikukka ja harvinainen hirvenputki. Alueella esiintyy useita vanhoja tammia lahottavia sieniä, kuten uhanalaiset häränkieli ja tammenkääpä sekä harvinainen pikiliimakka. Harvinaisia sieniä ovat myös tammen seuralaiset kaunonahkahapero ja jauhojalkahapero.

Vaarniemen linnuston pesimätiheys on erittäin suuri. Linnustossa on runsaasti kerttuja kuten lehtokerttu, mustapääkerttu, pensaskerttu ja luhtakerttunen. Alueella pesivät myös harmaapäätikka, lehtopöllö ja satakieli.

Vaarniemen lehtojen ja ketojen hyönteislajisto on erittäin monipuolinen. Varsinkin tammeen sitoutuneet lajit ovat merkittäviä, kuten tamminopsasiipi, tammilovimittari, pikkuraitayökkönen, sammaltammiyökkönen ja tammiritariyökkönen. Ketojen perhosia ovat mm. valkovaippamittari, rannikkoneulasmittari ja oliivineilikkayökkönen. Alueella tavataan runsaasti myös harvinaisia kovakuoriaisia ja luteita.

Vaarniemen eteläpuolisen Vaarniemenkallion merkittävimmät luonnonarvot ovat länsireunalla oleva 15-20 metriä korkea pystyjyrkänne, jonka tyvellä on edustavaa louhikkoa sekä osittain hioutunut ja jyrkänteinen pohjoisrinne. Alueen metsäkasvillisuus on lähinnä tavanomaista kangasmetsää, vaikka alarinteillä on paikoin myös lehtolaikkuja. Paikoin alueella kasvaa lehmuksen taimia. Pystyjyrkänteillä on runsaasti oligotrofisen alustan sammalyhteisöjä.

Suojelutilanne

Vaarniemi sekä osia Friskalanlahdesta, Kulhosta, Rauvolanlahdesta ja Katariinanlaaksosta on perustettu suojelualueeksi.

Valtio on hankkinut luonnonsuojelutarkoituksiin pienen alueen Friskalanlahdelta, mutta suojelualuetta ei ole vielä perustettu.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Suurin osa alueesta toteutetaan luonnonsuojelulailla.

Kulhon itäosat, Friskalanlahden rantapellot, Vaarniemen ja Rauvolanlahden pienet peltoalueet sekä Vaarniemen edustan vesialue toteutetaan kuitenkin kaavoituksella.

Friskalanlahti ja Rauvolanlahti kuuluvat lintuvesiensuojeluohjelmaan ja Katariinanlaakso lehtojensuojeluohjelmaan.

Luontodirektiivin luontotyypit

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen ll lajit

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Alueella esiintyy lisäksi yksi uhanalainen laji, jonka tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Muuta lajistoa