Erilaisia työnjakotapoja

A) Suunnittelija tekee tai suunnittelijat tekevät arvioinnin pääosin itse.

• Suunnittelijoilla on suunnitelman sisältöä ja prosessia koskeva asiantuntemus. On tärkeää, että suunnittelijoilla on myös riittävä vaikutusarvioinnin asiantuntemus sekä riittävästi aikaresursseja arvioinnin tekemiseen. Muiden tahojen aktiivinen osallistuminen arviointiin on ensiarvoisen tärkeää.  

B) Ulkopuolinen tai suunnittelevan organisaation oma vaikutusarvioinnin asiantuntija vastaa pääosaltaan arvioinnin tekemisestä ja arvioinnin koordinoinnista.

• Asiantuntijalla on vaikutusten arvioinnin erityisasiantuntemus. On tärkeää, että arviointiasiantuntijalla on myös riittävä suunnitelman sisältöä koskeva asiantuntemus. Jotta arviointi ei jäisi suunnittelusta irralliseksi, yhteyden suunnittelijoihin on oltava kiinteä.

C) Arvioinnin yhteydessä teetetään erillisiä konsulttiselvityksiä. 

• Arvioinnin tukena voidaan teettää erillisiä konsulttiselvityksiä, riippumatta siitä, vastaako varsinaisesta arvioinnista suunnittelija, suunnittelevan organisaation vaikutusarviointiasiantuntija tai konsultti. Erillisten konsulttiselvitysten käyttö varsinaisen arvioinnin tukena on usein perusteltua silloin, kun tarvitaan tiettyjä vaikutuksia koskevaa erityisasiantuntemusta. Erillisselvitykset jäävät kuitenkin helposti suunnittelusta irrallisiksi. On esimerkiksi vaara, että ne eivät tuota riittävän käyttökelpoisia tuloksia tai sinänsä käyttökelpoisia tuloksia ei hyödynnetä suunnittelussa. Tämän vuoksi erillisselvitysten tehtävänanto ja suuntaaminen on tärkeätä.
• Mikäli arviointi koostuu pelkästään erillisselvityksistä, on vaikea - tai usein käytännössä mahdotonta - tehdä arviointi johdonmukaisesti ja kattavasti. Myös vaikutuksia koskevan kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa.