SY669 Rannikko- ja avomerialueiden tila vuosituhannen vaihteessa
Suomen Itämeren suojeluohjelman taustaselvitykset
Heikki Pitkänen (toim.), 2004.
Suomen ympäristö 669, ympäristönsuojelu, 104 s.
URN:ISBN:9521115726, ISBN 952-11-1572-6 (PDF).
Julkaisu on saatavana myös painettuna, ISBN 952-11-1571-8 (nid.).
Tiivistelmä
Suomen Itämeren suojeluohjelmaa valmistellut ympäristöministeriön vetämä työryhmä piti tärkeänä koota suojeluohjelman laadinnan taustaksi tuore tietämys Itämeren tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Oheinen raportti sisältää toimitettuna tämän
aineiston. Raportti keskittyy maantieteellisesti Itämeren pohjoisiin osiin, Suomen kannalta tärkeisiin Suomenlahteen, Saaristomereen ja Pohjanlahteen. Erityisesti painoa saavat kaksi ensin mainittua, koska merensuojelullisesti suurimmat ongelmat
keskittyvät näille alueille.
Raportti kuvaa Suomea ympäröivän Itämeren avomeri- ja rannikkoalueen tilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Se sisältää selvitykset merialueiden ekologisesta tilasta, merta kuormittavista tekijöistä, Itämeren suojelua
koskevista päätöksistä ja velvoitteista seurausvaikutuksineen sekä Itämeren alueen ympäristötietoisuudesta. Raportti perustuu pääosin julkaistuun materiaaliin, mutta mukana on myös aikaisemmin julkaisematonta aineistoa.
Alueellisesti voimakkaimmin ihmisen vaikutukset näkyvät Suomenlahdella, joka on koko Itämeren rehevöitynein osa-alue. Myös Saaristomerellä rehevöitymishaitat ovat merkittäviä. Vaikka Pohjanlahdellakin rehevöityminen jatkui 1990-luvulla, voidaan ainakin
Perämerta pitää – eräitä rannikkovesialueitaan lukuun ottamatta – edelleen varsin karuna vesialueena. Perämeren ja Selkämeren avomerialueilla haitallisten aineiden kertyminen eliöstöön ja taloudellisesti merkittäviin kalalajeihin on
rehevöitymistä suurempi ongelma. Useiden raskasmetallien pitoisuudet ovat Perämeren sedimenteissä korkeampia kuin muilla Suomea ympäröivillä merialueilla. Potentiaalisen uhan Itämeren ja kasvavassa määrin etenkin Suomenlahden tilalle aiheuttavat kasvavat
öljykuljetukset. Vähäpätöinen ei myöskään ole riski, jonka aiheuttavat erilaiset Itämereen päätyvät kemikaalit. Näiden määrät, alkuperä ja mahdolliset haitat ovat varsin huonosti tunnettuja.
Raportin kirjoittamiseen osallistui 33 Itämeren tutkimuksen ja suojelun asiantuntijaa seuraavista laitoksista: Suomen ympäristökeskus, Merentutkimuslaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Merenkulkulaitos, Helsingin yliopisto, Åbo
Akademi, ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Suomen WWF, Suomen Luonnonsuojeluliitto sekä Natur och Miljö rf.
Lisätietoja
Johtava tutkija Heikki Pitkänen, Suomen ympäristökeskus,
puh. (09) 403 000.
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [heikki pitkanen]
|