Pallastunturit
Sijainti: Kittilä, Muonio ja Enontekiö; Lapin lääni
Maisemamaakunta: Peräpohjola-Lappi, Länsi-Lapin tunturiseutu
Pinta-ala: 29 000 hehtaaria
Pallastunturit Länsi-Lapin tunturiseudulla on Lapin kuuluisimpia luonnonnähtävyyksiä ja vanhastaan suosittu retkeilykohde. Pallastunturit kuuluu Pallas- ja Ounastunturin kansallispuistoon. Maisemakuva
Pallastunturien maisema-alue alkaa pohjoisessa Pahankurun ja Suastunturin tienoilta ja ulottuu etelässä Jerisjärven rannalla kohoavaan Keimiötunturiin. Pallastunturit jakautuvat kahdeksi erilliseksi ryhmäksi. Pallasjärven luoteispuolella nousee
korkeampi ja komeampi ryhmä laajalle alalle levittäytyneenä, ja pohjoisempana Nammalkurun takana kohoavat Vuontiskero, Lumikero ja muut tunturit pitkänä ja kapeana selänteenä, joka on puristanut Vuontisjärven ja Keräsjärven väliin.
Pallastunturit pyöreälakisine huippuineen nousevat suurimittaisen vaikuttavana ryhmänä ympäröivästä metsien peittämästä seudusta. Pallastuntureista saa parhaan kokonaiskuvan noin kymmenen kilometrin etäisyydeltä katsoen. Ounastuntureiden Outtakkasta
maisema-alueen pohjoispuolelta avautuvat suurenmoiset näköalat Pallakselle. Paljailta pyöreiltä keroilta avautuvat mittaamattomat näkymät suuripiirteiseen metsien ja tuntureiden maisemaan, josta yksityiskohtina erottuvat hopeiset vesistöt ja vaaleat suot.
Jerisjärven rantamaisemia hallitsee kaunis Keimiötunturi. Luonnonpiirteet
Taivaskero (807 m mpy) on maamme korkein tunturi Käsivarren ylätunturien jälkeen. Samassa ryhmässä sen kanssa ovat Pyhäkero ja Laukukero sekä eteläisimpinä keroina Palkaskero ja Pallaskero. Ryhmän pohjoiset tunturit ovat Orotuskero ja Lehmäkero.
Tunturijonon itärinteet ovat länsirinteitä huomattavasti jyrkemmät: esimerkiksi Pallaskeron seinämä putoaa melkein pystynä alas Pallasjärveen. Paikalliset korkeuserot ovat jopa 500 metriä. Jäkäläkerolta alkaa yhtenäinen pohjoinen tunturiselänne, jonka
korkein kohta on Vuontiskero (685 m mpy). Keroja erottavat toisistaan syvät kurut, joihin talvella kertyy paksulti lunta.
Paksusammaleiset kuusikot solakoine puineen peittävät tunturien alarinteitä. Tykkylumen runtelemat kuuset nousevat usein metsänrajalle asti tunturikoivuvyöhykkeen lähes puuttuessa. Jyrkillä itärinteillä metsänraja on noin 400 metrin korkeudessa ja
länsirinteillä noin 100 metriä ylempänä. Metsänrajan yläpuolella on tunturikankaita ja kerojen lakiosissa rakkaa. Kulttuuripiirteet
Suuret matkailijajoukot löysivät Pallastunturit 1930-luvulla tunturihiihtoharrastuksen yleistyessä. Pallaksen-Hetan retkeilypolulla oli ollut kävijöitä jo aiemmin. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1938, ja samana vuonna valmistui Pallaksen hotelli
Vatikurun suuhun tiettömän taipaleen taakse. Lapin sodan aikana saksalaiset joukot räjäyttivät kivisen hotellirakennuksen, ja nykyinen puinen hotelli vuodelta 1948 sijoitettiin edeltäjäänsä vähän alemmaksi havumetsävyöhykkeen rajalle. Tie hotelliin
valmistui vuonna 1956, jolloin porokuljetukset Muoniosta lopetettiin. Hotellin luona on myös luonnontieteellinen museo. Pallasjärven rannassa on Metsäntutkimuslaitoksen toimipaikka. Jerisjärven luoteispuolitse johtaa Pallasjärvelle maantie, jolta
hotellille vievä tie erkanee. Nammalkurun pohjoispuolella on Montellin maja, vanha autiotupa.
Suurten kävijämäärien aiheuttama maaston kuluminen ja roskaantuminen sekä laskettelurinteiden rakentaminen ovat muuttaneet seudun alkuperäistä luontoa. Matkailuelinkeinoon liittyvä harkitsematon rakentaminen ja muut lieveilmiöt ovat ehkä pahin alueen
luontoa ja maisemaa uhkaava tekijä.
|