Tornionjokilaakso
Sijainti: Tornio ja Ylitornio; Lapin lääni
Maisemamaakunta: Peräpohjola - Lappi, Keminmaan seutu
Pinta-ala: 9 600 hehtaaria
Tornionjokilaakso edustaa Keminmaan seudun vanhinta ja vakiintuneinta kulttuurimaisemaa. Komea, vanha rakennuskanta kuvastaa kylien vaurautta. Tornionjoki koskineen ja niittysaarineen on vaikuttava kehys kulttuuriympäristölle.
 
Maisemakuva
Maisema-alue ulottuu Tornion kaupungin pohjoispuolelta lähelle Ylitornion taajamaa. Tornionjoen laakso on laakea ja avara. Korpikylän tienoilta pohjoiseen alkavat jokilaaksoa ympäröivässä maisemassa erottua Peräpohjolan vaara- ja jokiseudun jyrkät muodot. Joen uoma on leveä. Suuret niittysaaret ovat maisemassa leimaa-antavia.
Kulttuurimaisema on selväpiirteistä. Rannassa on alava tulvaniittyalue ja ylempänä ovat kumpuilevat pellot ja nauhamaisesti teiden varsille sijoittunut asutus. Jokilaaksossa kulkevan rautatien itäpuolelle jää syrjäisiä peltoja, metsiä ja ojitettuja soita. Rakennetussa ympäristössä on selvästi havaittavissa ajallinen kerrostuneisuus. Vanhin ja komein rakennuskanta on valtatien ja joen välissä, ja valtatien itäpuolella on yleensä vain uutta asutusta.
Monin paikoin avautuu kauniita näkymiä jokilaaksoon. Karungin pohjoispuolella, Kainuunkylässä ja Vuopionrannassa jäävät niittysaarten maisemat erityisesti mieleen. Viljelyvyöhykkeen maisema on hyvin pienipiirteinen ja vaihteleva. Viehättäviä yksityiskohtia ovat esimerkiksi tiiviit vanhat rakennusryhmät, yksittäiset puut ja puuryhmät sekä katajikkoiset hakamaat.
Muutamin paikoin ympäristöön sopimaton uudisrakentaminen ja kesämökit rikkovat maisemakuvaa. Viljelysten ja erityisesti niittysaarten pensoittuminen sekä paikoin vanhan rakennuskannan rapistuminen ovat maisemahäiriöitä. Luonnonpiirteet
Alueen eteläosassa jokilaaksoja sen ympäristö ovat loivasti kumpuilevia. Suhteelliset korkeuserot jäävät yleensä alle kymmenen metrin. Pohjoiseen mentäessä ensimmäinen vaara on 100 metriä korkea Nivavaara alle kilometrin päässä joesta. Vaikka alueen pohjoisosassa vaarat ovat lähellä jokea, on jokilaakso kuitenkin laakea.
Kallioperältään alue kuuluu Kemin- ja Tornionjokisuiden liuskealueeseen eli ns. Lapin kolmioon, jonka viljavuutta monet letot ja lehdot osoittavat. Kalkkipitoista dolomiittia tavataan paikoin myös Tornionjoen laaksossa. Maaperä koostuu tulvan kerrostamista hienosedimenteistä, ja jokisuulla on vähän saveakin. Ympäröivät kankaat ja vaarat ovat moreenipeitteisiä.
Jokiuoma on leveimmillään noin kolme kilometriä Kainuunkylän tienoilla, missä ovat myös suurimmat tulvasaaret. Kainuunkylän saarten tulvaniittyjä on sanottu Pohjois-Euroopan edustavimmiksi. Märkiä ja kosteita tulvaniittyjä on laajalti, mutta tuoreet ja kuivat niittytyypit ovat suurelta osin pajuttuneet. Kainuunkylän saaret ovat myös lintuvesien suojeluohjelman kohde. Tornionjoen vesistö on koskiensuojelulailla rauhoitettu.
Jokilaaksossa varsinaisia kangasmetsiä on vain vähän, ja suurin osa metsistä on ojitettuja turvemaita. Lähes kaikki asutuksen lähisuot on ojitettu. Osa peltoaukeiden kookaspuustoisista metsiköistä on hakamaina. Rannan tulvaniittyjä reunustaa usein kapea lehtimetsävyö. Kasvistoltaan mielenkiintoisia alueita ovat rannat ja suojaisat, matalat vesialueet sekä kylien laitumet, kedot ja pihapiirit. Kulttuuripiirteet
Ala-Vojakkalan Oravaisensaari ja Kainuunkylä ovat olleet laajimpien arkeologisten kaivausten kohteina Tornionjokilaakson asutushistoriaa tutkittaessa. Varmuudella vanhimmat asutuksen merkit on ajoitettu 1000- ja 1100-luvulle.Mahdollisesti vieläkin vanhemmasta asutuksesta on kuitenkin löytynyt viitteitä. Tehtyjen kaivausten perusteella koko Pohjois-Suomen asutushistoria on joutunut uudelleen arvioinnin kohteeksi.
Tornionjoen asutus on ollut pysyvää varhaisista ajoista saakka. Maataloutta on harjoitettu kauan tulvanalaisilla viljavilla mailla. Alueen maatiloja on yleensä pidetty vauraina. Jokivarsi oli ennen ja on nykyäänkin Pohjois-Suomen tiheimmin asuttua aluetta. Myös kalastus on ollut huomattava elinkeino. Jokivarressa on kulkenut kauppareittejä, ja alueella on ollut omiakin kauppakeskuksia. Vojakkalan Oravaisensaari oli yksi Tornionjokilaakson keskuspaikkoja keskiajalla ja 1500-luvulla.
Vanhat talot sijaitsevat jokivarressa mäenkumpareilla yleensä siten, että joki näkyy talosta. Muutamin paikoin valtatien ja joen väliin jää vanha kylätie, jonka varrella kulttuuriympäristö on parhaimmillaan. Arvokkaita vanhoja taloja ja kokonaisia pihapiirejä rakennuksineen on pitkin jokivartta. 1800-luvun ja 1900-luvun alun komeat talonpoikaistalot neliöpihoineen, pappilat ja koulurakennukset ovat korvaamaton osa kulttuurimaisemaa. Kukkolankosken kalakentällä on komea rivi punaisia aittoja ja muita kalastukseen liittyviä vanhoja rakennuksia.
Uusi rakennuskanta valtatien varressa on tyylillisesti kirjavaa. Uusia taloja ja kesämökkejä on rakennettu myös alemmaksi jokivarteen mahdollisten suurten tulvien ulottuville.
Asuinrakennusten ja piharakennusten ohella alueella on runsaasti muitakin maisemallisesti arvokkaita rakennelmia, kuten riihiä, vajoja ja saunoja. Pelto- ja niittymaisemassa erityisen tärkeä asema on pienillä ladoilla, jotka ovat rapistumassa.
|