Skärlandet

• Maisemakuva ja luonnonpiirteet
• Kulttuuripiirteet

Sijainti: Tammisaari; Etelä-Suomen lääni
Maisemamaakunta: Eteläinen rantamaa, Suomenlahden rannikkoseutu
Pinta-ala: 600 hehtaaria

Skärlandet on edustava Suomenlahden rannikkoseudun pienipiirteisen ja monivivahteisen sisäsaariston kulttuurimaisema.

Maisemakuva ja luonnonpiirteet

Maisemakuvan monimuotoisuus perustuu rikkomiseen topografiaan, maankohoamiseen, viljelysten laikuttaisuuteen ja metsien ja maadunta-alueiden laidunkäyttöön. Alue jakautuu kahteen maisemaltaan ja luonnonpiirteiltään erilaiseen osaan. Pohjoisosaa luonnehtivat tasaiset pellot, joita pirstovat vaihtelevan kokoiset ja jyrkkärajaiset, kallioiset metsä- ja pensaikkosaarekkeet. Eteläosassa fladat, lahdet ja salmet jakavat maan rikkomiseksi loivien kallioisten mäkien, tasaisten niitty- ja luhtamaiden sekä peltolaikkujen mosaiikiksi. Veden ja maan koukeroinen vuorottelu luo viehättävän ja monivivahteisen, aina uusia näkymiä paljastavan ympäristön.

Rannat ovat lahden ja fladojen rikkomia, mikä tekee rantaviivasta hyvin pitkän. Skåldön fladat kuuluvat rannikkoalueemme edustavimpiin. Niiden ranta-alueiden niityt ovat alueen arvokkainta kasvillisuutta. Niistä monia laidunnetaan edelleen. Perinnemaisemat ovat edustavimmillaan Juvikfladanin ja Nabbfladanin välisellä kannaksella, missä on kasvillisuuden kehityssarjoja vesikasvillisuudesta märkien niittyjen kautta tuoreisiin, kuivahkoihin ja kuiviin niittyihin sekä lopulta katajaisiin kallioketoihin. Kedoilla esiintyy paikoittain myös vanhoja viljelyperäisiä kasveja, kuten koiruohoa, päivänliljaa ja ukkomansikkaa. Myös Backafladanin perukassa on edustavia niittyjä.

Merenlahdilla ja fladoilla on merkitystä myös vesilintujen ja kahlaajien pesimäalueina ja muutonaikaisina levähdysalueina. Fladat ovat myös tärkeitä kalojen kutualueita.

Metsät ovat Suomenlahden rannikkoseudulle tyypillisesti pääasiassa karu­ja ja kallioisia männiköitä. Vain muutamien mäenrinteiden alla tai laidunnuksen ja muun kulttuurivaikutuksen muovaamilla mailla on tuoreita kuusi- tai lehti­puuvaltaisia metsiköitä. Laidunnettuja tervaleppäluhtia on paikoittain rantojen yläosassa.

Kulttuuripiirteet

Karjatalouden voimakas asema maanviljelyskulttuurissa näkyy selvästi alueen maisemakuvassa runsaina ja monipuolisina laidunalueina. Perinnebiotooppeihin kuuluvat rantaniittyjen ja -ketojen lisäksi metsänreunojen ja kallionliepeiden ketomaiset niittylaikut sekä metsähaat. Viimeksi mainittuja on alueella yhä runsaasti, esimerkiksi Östergårdin itäpuolen kallioisella metsälaikulla ja Backafladanin perukassa.

Skåldön kylässä on säilynyt perinteisiä kulttuurinsuosijakasveja. Sen pellonreunoilla ja hiekkaperäisillä pelloilla kasvavat yhä kaikkialla Suomessa vahvasti taantuneet vanhanaikaiset rikkakasvit peltorusojuuri, luoho ja ruiskaunokki.

Asutus on sisäsaaristolle luonteenomaisesta harvahkoa ja muodostuu pelto­ ja metsälaikkujen erottamista yksittäistaloista. Jokseenkin kaikki viljelyyn soveltuva maa on aikanaan raivattu pelloiksi ja siksi asutuskin on sijoittunut kallioisten metsäsaarekkeiden laidoille. Skåldön kyläkeskus on vain muutaman talon ja koulun väljähkö ryhmä. Rakennuskanta on pääasiassa vanhaa ja arvokasta. Alueella on useita kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaita rakennuksia tai rakennusryhmiä.

Tiestö on linjattu maiseman oleellisia piirteitä rikkomatta. Kapeat hiekkatiet yhdistävät talot pääteihin.