Vesistöjen jäänpaksuuden mittaaminen

Suomen ympäristökeskus mittaa vesistöjen jäänpaksuutta noin 50 kohteessa, joista suurin osa on järvissä. Mittaukset tehdään kolme kertaa kuukaudessa. Kaikkiaan hydrologisessa tietorekisterissä on jäänpaksuustietoja noin 160 kohteesta.

Jäänpaksuushavainnot ovat tärkeitä vesistön perustutkimuksen kannalta, mutta luonnollisesti myös kaikille jäällä liikkujille. Koska paksuus vaihtelee vesialueen eri kohdissa, ei virallinen jäänpaksuuden mittauspaikka saa kuitenkaan koskaan tuudittaa kulkijaa turvallisuuteen. Virallinen mittaus pyrkii edustavuuteen ja välttelee näin ollen ohutjäisiä kapeikkoja ja virtapaikkoja.

Yleensä jäänpaksuuden havaintopaikka sijoitetaan vähintään 50 metrin päähän rannasta. Mittauksessa käytetään cm-jaotettua jäämittaa ja useilla havaintopaikoilla kolmea kohvasauvaa. Jokaisella mittauskerralla kairataan kolme reikää uusiin kohtiin sekä mitataan seuraavat muuttujat:

• jää (jään kokonaispaksuus: teräsjää, kohvajää ja mahdolliset välissä olevat vesikerrokset)

• vesi (vedenkorkeus mitattuna jään alapinnasta)

• kohva (kohvajään paksuus)

• lumi (lumen paksuus kohvajään päällä)

• sauva (kohvasauvoista luettu kohvajään paksuus)

Havainnot tehdään tavallisesti kuukauden 10., 20. ja 30. päivä. Pisimmät havaintosarjat alkavat 1910-luvulta. Nykyinen mittaustapa on ollut käytössä vasta 1970-luvulta lähtien.