Sinileväkukinnat

Sinileväkukinnalla tarkoitetaan veden pinnalle kertynyttä levien massaesiintymää. Niitä on yleisimmin rehevöityneissä järvissä, lammissa ja merenlahdissa. Avomerellä sinilevät voivat muodostaa laajoja paksuja lauttoja.

Sinileväkukintaa rantavedessä. Kuva: SYKE.

Sisävesissä veden pinnalle kukintaa muodostavat sinilevät kuuluvat sukuihin Anabaena, Aphanizomenon ja Microcystis, joista viimeksi mainittu ei ole veteen liuennutta ilmakehän typpikaasua sitova sinilevä. Microcystis - suku esiintyy runsaana vesissä, joissa on saatavilla riittävästi typpiyhdisteitä.

Planktothrix -sukuun kuuluvat lajit eivät yleensä muodosta massaesiintymiä veden pinnalla, vaan runsastuvat syvemmissä vesikerroksissa - näkymättömissä. Usein vesi on tuolloin kauttaaltaan kasvillisuusvärityksen samentamaa. Raakavesilähteenä käytetyissä järvissä levästä saattaa aiheutua ongelmia vedenkäsittelyssä, sillä raakavesi otetaan usein syvemmistä vesikerroksista. Sukuun kuuluu myrkyllisiä lajeja.

Itämeressä massaesiintymiä muodostavat sinilevät Nodularia spumigena ja Aphanizomenon sp., pystyvät sitomaan ja käyttämään kasvuunsa veteen liuennutta ilmakehän typpeä. Niiden runsastumista suosii lämmin vesi, kun meren pintakerroksiin kumpuaa lisäksi syvemmältä fosforipitoista vettä, josta sinilevät sitovat nopeasti tarvitsemansa fosforin. Nodularia-levä on aina myrkyllinen. Itämeressä Aphanizomenon-levästä ei myrkkyä ole löytynyt.

Sinilevärantuja merellä. Kuva: Rajavartiolaitos

Muutamat suvut erottaa toisistaan melko helposti paljain silmin. Anabaena -suvusta osa muodostaa vyyhtimäisiä yhdyskuntia, jotka näkyvät vedessä vihertävinä hiutaleina. Aphanizomenon -rihmat kasvavat kimppuina, jotka näkyvät vedessä tummanvihreinä, molemmista päistään terävinä tikkusina. Murtovedessä Nodularia -levän rihmat taas muodostavat löyhiä keriä, jotka näkyvät vedessä kellanvihreinä nöyhtämäisinä pikku hiutaleina. Nämä esiintymät muistuttavat alkukesän siitepölykasaumia.

Tummanvihreä samettinen levämatto esimerkiksi joen pohjalla on usein rihmamaisen Oscillatoria limosa -sinilevän muodostama. Kesäaikana vesien ollessa lämpimiä levämaton alle muodostuneet kaasut irrottavat levää pohjalta, ja sitä kohoaa veden pinnalle suuriksi lautoiksi.

Sinileväkukinnan tuntomerkkejä

• vihertävä kerrostuma veden pinnalla tai rannassa, joka muistuttaa lateksimaalia tai sakeaa hernekeittoa
• vähäisempi esiintymä näkyy vedessä vihertävinä hiukkasina ja rannalla vihertävinä juovamaisina raitoina
• heikko tuuli voi kasata levämassaa mm. järvien lahtiin, mutta voimakas tuuli sekoittaa levämassan veteen
• vanhemmat esiintymät muuttuvat vihertävän harmaiksi ja joskus myös kirkkaan turkoosin siniseksi
• noin puolet esiintymistä on myrkyllisiä
• yleisiä keski- ja loppukesästä sekä alkusyksystä
• maamainen, homeinen ja/tai tunkkainen haju