Asukasbarometri

Asukaskysely suomalaisista asuinympäristöistä

Kuva: Anna Strandell

Asukasbarometri 2010 on kyselytutkimus suomalaisten kaupunkimaisten asuinympäristöjen laadusta yli 10 000 asukkaan taajamissa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa. Kyselytutkimus on osa ympäristöhallinnon elinympäristön laadun seurantaa ja se on toteutettu kolme kertaa. Ensimmäinen Asukasbarometrikysely tehtiin vuonna 1998 ja toinen vuonna 2004.

Barometrissa käsitellään asuinympäristön yleistä laatua, palvelujen saatavuutta, virkistystä ja ulkoilua, liikkumista ja liikennettä, sosiaalista ympäristöä ja osallistumista, ympäristöystävällisyyttä asumisvalinnoissa sekä asukkaiden asumistoiveita. Lisäksi tarkastellaan monipuolisesti erityyppisten asuinalueiden vahvuuksia ja heikkouksia sekä eri väestöryhmien näkemyksiä ja toiveita.

Asuinalueiden viihtyvyystekijät: rauhallisuus, luonnonympäristö ja sijainti - liikenteestä häiriöitä

Asukkaat ovat yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä asuinympäristöönsä. Vastaajista 97 % on tyytyväisiä asuinalueensa viihtyisyyteen. Tärkeimmät viihtyvyystekijät suomalaisilla asuinalueilla ovat rauhallisuus, luonnonympäristö, sijainti ja liikenneyhteydet sekä palvelujen saatavuus.

Tyytymättömyyttä herättävät eniten liikenteen aiheuttamat häiriöt ja ongelmat. Myös asuinalueen sosiaaliset häiriöt, turvattomuus ja rauhattomuus heikentävät viihtyisyyttä.

Asuinalueen tärkeimmät viihtyvyystekijät

Kaupat ja joukkoliikenne toivotuimmat palvelut

Palvelutaso on pysynyt kutakuinkin ennallaan yli 10 000 asukkaan taajamissa. Tutkimuksessa tarkastellut palvelut olivat päiväkoti, ala-aste, päivittäistavarakauppa ja joukkoliikenne. Tyytymättömyys joukkoliikennepalveluihin on ollut kasvussa, vaikka joukkoliikennepalveluja löytyy asuinalueelta yhtä usein kuin ennenkin.

Toivotuimmat lisäpalvelut asuinalueelle ovat ruokakauppa, muut kaupat ja joukkoliikenne. Pankkia ja postia toivoo enää harva, sen sijaan joukkoliikennetoiveiden määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2004. Palvelutoiveissa on nähtävissä trendi peruspalveluista monipuolisempiin kaupallisiin palveluihin, yhä enemmän asuinalueelle toivotaan lisää muita kauppoja ja kahviloita.

Tyytymättömyys kerrostalopihoihin kasvussa

Asukkaat ovat yleensä tyytyväisiä asuinalueen puisto- ja ulkoilualueisiin, mutta asuintalon pihan viihtyisyys saa huonommat arviot. Erityisen tyytymättömiä ollaan kerrostalopihoihin, etenkin tiiviisti rakennetuilla alueilla. Kerrostalopihoja käytetään paljon vähemmän kuin pientalojen pihoja. Ikääntyneet ovat lasten ohella kerrostalopihojen aktiivisin käyttäjäryhmä.

Asuinalueen tiiveys vähentää tarvetta autonkäyttöön

Kuva: Anna Strandell

Autonomistus, auton käyttömahdollisuus ja auton käyttö työ- ja kauppamatkoilla ovat yleistyneet, kävelyn ja joukkoliikenteen osuus on laskenut. Erityisesti yli 65-vuotiaiden autonomistus ja auton käyttö on kasvanut merkittävästi.

Vastaajien työmatkojen keskipituus on 13,7 km ja se on kasvanut kuudessa vuodessa 2,3 km. Työmatkan keskimääräinen kesto on 22 minuuttia. Joukkoliikenteellä kulkevien työmatka kestää huomattavasti pidempään, 36 minuuttia. Joukkoliikenteellä kulkevat ovatkin tyytymättömimpiä työmatkansa kestoon.

Tiiviillä asuinalueilla liikutaan paljon jalan ja joukkoliikenteellä, kolme neljästä kävelee ruokakauppaan. Työmatkat ovat lyhyitä ja omalla asuinalueella työssäkäynti kohtalaisen yleistä. Tiiviillä asuinalueilla on enemmän vaihtoehtoja auton käytölle ja 30 % vastanneista onkin harkinnut auton käytön vähentämistä.

Vastaajista reilu neljännes on sitä mieltä, että 7-vuotias lapsi ei voi liikkua asuinalueella liikenteen kannalta turvallisesti ilman saattajaa. 

Yhteisöllisyys voimakkainta rivitaloissa, vuokra-asukkailla ei riittävästi vaikutusmahdollisuuksia

Naapureiden kanssa jutellaan edelleen kohtalaisen usein, yli kolmannes päivittäin. Kaikkein tiiveimmät naapurussuhteet ovat pari- ja rivitaloissa asuvilla.

Vastaajista 15 % pelkää liikkua asuinalueella yksin iltaisin. Kerrostaloalueilla ja tiiviillä asuinalueilla turvattomuutta koetaan eniten. Sukupuolierot ovat suuret, naisista lähes neljännes pelkää liikkumista yksin iltaisin. Myös ikääntyneet tuntevat usein turvattomuutta.

Viidennes vastaajista on tyytymättömiä mahdollisuuksiin osallistua asuinaluettaan koskevaan suunnitteluun. Mahdollisuuksiin osallistua oman asuintalon ja pihan päätöksentekoon ollaan selvästi tyytyväisempiä. Vuokra-asunnoissa asuvat kokevat vaikuttamismahdollisuutensa asuintalonsa päätöksentekoon kuitenkin selvästi heikommiksi kuin omistusasunnoissa asuvat.

Asumisvalintojen ympäristöystävällisyys tärkeää

Vastaajien yleinen suhtautuminen ympäristöystävällisyyteen on hyvin myönteinen. Pääosa vastaajista (86 %) pitäisi asumisen ympäristöystävällisyyttä tärkeänä asunnon ja asuinalueen valinnassa, jos olisi nyt muuttamassa. Neljännes autoa käyttävistä on harkinnut auton käytön vähentämistä. Eniten auton käytön vähentämistä harkitsevat muissa suurissa keskuksissa kuin pääkaupunkiseudulla asuvat vastaajat.

Vastaajista 54 % hyväksyy täydennysrakentamisen omalla asuinalueellaan, jos sen sijoittamiseen ja suunnitteluun pääsee itse vaikuttamaan. Hyvin väljästi rakennetuilla asuinalueilla lähes kaksi kolmesta hyväksyy täydennysrakentamisen, mutta kaikkein tiiveimmilläkin asuinalueilla yli puolet.

Asumistoiveissa tärkeintä rauhallisuus, palvelut ja oma piha

Kuva: Anna Strandell

Edelleen yli puolet suurten taajamien asukkaista haluaisi asua omakotitalossa, ainakin jossain elämänvaiheessa. Kerrostaloissa asuu huomattavasti suurempi osa kuin haluaisi asua. Omakotitalotoiveet ovat kuitenkin hivenen vähentyneet, kaksi prosenttiyksikköä vuodesta 1998, ja kerrostalotoiveiden osuus on noussut saman verran. Muutos on silti vielä tilastollisen vaihtelun sisällä.

Toiveasuinalueena ääripäiden, keskustan ja maaseudun, suosio on ollut kasvussa. Toiveasumisen tärkeimmät kriteerit ovat rauhallisuus, palvelujen saatavuus, oma piha ja luonnonläheisyys. Rauhallisuus on yleisin asumisen valintakriteeri aina 65-vuotiaaksi asti, sen jälkeen palveluiden saatavuus nousee tärkeämmäksi. Myös autottomille palveluiden saatavuus on tärkein asumisen valintakriteeri.

Asumisen valintakriteerit vastaajan iän mukaan

Kerrostaloalueilla palveluita, pientaloalueilla rauhaa ja luontoa

Kerrostaloalueiden vahvuudet johtuvat erityisesti niiden tiiveydestä – palvelut ja liikenneyhteydet ovat hyvät ja matkat lyhyitä. Rakennettuja ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia on paljon. Asuminen on vaivatonta eikä autoa tarvitse omistaa. Kolmannes asuu autottomissa talouksissa. Kerrostaloalueiden heikkoudet liittyvät sosiaalisiin häiriöihin ja liikenteen aiheuttamiin häiriöihin.

Pientaloalueiden vahvuuksia ovat rauhallisuus, luonnonympäristö, miellyttävä ja turvallinen kevyen liikenteen ympäristö, yhteisöllisyys ja sosiaalisten häiriöiden vähäisyys sekä toisaalta pientalon oma piha ja oma päätösvalta. Pientaloalueet ovat saaneet keskimäärin hiukan paremman asuinalue-arvosanan kuin muun tyyppiset asuinalueet. Pientaloalueiden heikkoudet liittyvät syrjäisempään sijaintiin kerrostaloalueisiin verrattuna, palvelut ovat heikommat sekä työ- ja asiointimatkat pidemmät.

Harvaan rakennetuilla omakotitaloalueilla asuntoon ja pihaan ollaan erityisen tyytyväisiä, mutta arkea haittaavat syrjäiseen sijaintiin, pitkiin matkoihin ja palveluiden saatavuuteen liittyvät ongelmat. Myös ulkoilu- ja liikuntapaikoista on puutetta. Suurimmalla osalla perheistä onkin vähintään kaksi autoa, ja vain 2 % asuu autottomissa talouksissa.

Lisätietoja

Vanhempi tutkija Anna Strandell, Suomen ympäristökeskus, Rakennetun ympäristön yksikkö,
puh. 0400 148 752, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 21.8.2013 klo 13.02, päivitetty 12.9.2013 klo 14.56